Pohjoisen kotieläintiloja uhannut tulojen menetys torjuttiin vain osin valtion ja maataloustuottajajärjestöjen neuvotteluissa. 20 miljoonan euron menetys on kohtuuton.
Neuvottelut Euroopan unionin maatalousuudistuksen toimeenpanosta Suomessa saavuttivat keskiviikon vastaisena yönä ainakin pohjoisessa Suomessa kotieläintaloutta harjoittavien kannalta ainoastaan välivaiheen. Näin siitä huolimatta, että valtion ja tuottajajärjestöjen edustajien kerrottiin pitkien neuvottelujen jälkeen päässeen esityksestä yksimielisyyteen.
Pohjoisen C-tukialueen kotieläintilojen tulojen lasketaan alenevan vuosittain yhteensä noin 20 miljoonaa euroa. Menetys olisi kohtuuton, kun muilla tuotantosuunnilla päästään positiiviseen tulokseen.
Nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla odotetaankin, että valtio myöntää tulojen menetyksiä vastaavasti lisää tukirahaa. Niin on lupa odottaa käyvän siksikin, että maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan mukaan eri alueita ja tuotantosuuntia kohdellaan uudessa ratkaisussa tasapuolisesti.
Tasapuolisesta kohtelusta on myös mustaa valkoisella. Se kirjattiin viime syksynä 141-artiklan mukaisesta tuesta valtion ja viljelijäjärjestöjen välillä tehdyn sopimuksen pöytäkirjaan. Euroopan unioni ei aseta lisärahan myöntämiselle esteitä, kun kyseessä on pohjoisen maatalouden turvaaminen.
Uudistuksen kansallisella sopimisella ei sinänsä olisi kiirettä, koska se tulee voimaan vasta 2006. Pakettiin liittyy kuitenkin ympäristötukien ja luonnonhaittakorvauksen eli lfa-tuen suuntaaminen. Niistä on annettava EU:lle tieto ennen kesää.
Unionissa hyväksyttiin viime vuonna maataloustuen uudistus, jonka mukaan pääosa EU:n peltokasvi- ja kotieläintuesta irrotetaan tuotannosta ja muutetaan tilatueksi. Kompromissina sallittiin kuitenkin edelleen joidenkin tukien sitominen tuotantoon. Keskiviikon vastaisen yön neuvotteluissa käytettiin tätä mahdollisuutta hyväksi ja päätettiin pitää osa kotieläintilojen tuesta edelleen tuotantomäärien mukaan nousevana.
Pohjoisen kotieläintilojen menetykset ovat seurausta luonnonhaittakorvausten ja kansallisten tukien peukaloinnista syksyn 141-ratkaisun yhteydessä. Silloin huolehdittiin vilja- ja erikoiskasvitilojen tulotasosta. Peltoviljelytuet irrotetaan nyt tehdyn esityksen mukaan kokonaan tuotannosta ja liitetään tasatukeen. Se tietää samalla luopumista pohjoisten olosuhteiden haittoja tähän saakka hyvittäneestä viljan kuivauskorvauksesta.
Karjatilat ovat monien Pohjois-Suomen syrjäkylien ja jopa muutamien kokonaisten kuntien elinkeinotoiminnan ja asutuksen selkäranka. Jos siltä viedään edellytykset, koko alueen kuihtuminen on vääjäämätöntä.
Suomen liityttyä Euroopan unioniin moni vanha viljelijä luopui tuotannosta. Huomattava osa edelleen jatkavista karjatilallisista on viime vuosina saanut takaisin uskoa elinkeinonsa tulevaisuuteen ja tehnyt isojakin investointeja. Heitä on myös rohkaistu siihen. Aivan mahdoton on ajatus, että jotkut investoinnit muutettaisiin tuloja alentamalla kannattamattomiksi. Niin tempoilevaa elinkeinopolitiikka ei saa olla millään lohkolla.
Neuvotteluesitys menee seuraavaksi tuottajajärjestöjen käsittelyyn. Niiden pitää tehdä selväksi, että C-alueen kotieläintilojen menetykset on korvattava. Silloin myös ensi viikolla asiaa käsittelevältä valtioneuvostolla on lupa odottaa koko maan viljelijäkunnan edut tasapuolisesti huomioon ottavaa periaatepäätöstä.