Lukijalta
Mielipide

Karjasilta on kaikesta huolimatta vielä yksi maamme yhtenäisemmistä jälleenrakennusalueista – joitain käsittämättömiä kötöstyksiä löytyy

Kalevassa oli 18.2. artikkeli Karjasillalta talosta, jonka purkamisen rakennuslautakunta ihailtavasti ja suoraselkäisesti kielsi.

Karjasiltaa ilmakuvassa.
Karjasiltaa ilmakuvassa.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Kalevassa oli 18.2. artikkeli Karjasillalta talosta, jonka purkamisen rakennuslautakunta ihailtavasti ja suoraselkäisesti kielsi.

Tämä talo, niin kuin artikkelissakin mainittiin, on ns. Ruotsin lahjatalo. Nämä talot ovat ruotsalaisten lahjoittamia lähinnä Karjalasta paenneille evakoille asunnoiksi. Tämä talohan sijaitsee Karjalanpuistossa ja talon takana oleva puisto on nimeltään Uumajan puisto. Edellinen nimi on annettu lahjan saajan ja jälkimmäinen lahjan antajan muistamiseksi.

Eiköhän tämä historian tapahtuma tulisi myös konkreettisena rakennuksena säilyttää tänä maahanmuuton myllerrysten aikoina.

Näissä ruotsalaisten lahjataloissa asui perheitä, joiden vanhemmat ja lapset puhuivat eri ”kieltä”, karjalaa, ja joiden puheet vilisivät venäjänkielisiä sanoja. Näitä lapsia kiusattiin ja perheitä ryssiteltiin.

Nämä karjalaiset olivat kuitenkin tärkeä osa Oulun jälleenrakennusta sodan jälkeen ja he ovat rakentaneet maahanmuuttajina tätä kaupunkia ja tätä maata kaikesta ryssittelystä huolimatta.

Onko mikään muuttunut? Olisiko meillä jotain opittavaa tänä päivänä tästä Karjalanpuistosta, jonka takana on Uumajan puisto?

Nämä talot on rakennettu ns. tyhjistä elementeistä. Ilmahan on tunnetusti hyvä eriste, jos se ei pääse liikkumaan. Kalevan artikkelissa on kuva rakennuksen ulkoseinästä. Sodan jälkeen rakennetut Karjasillan talot on pääosin maalattu joko punamullalla tai ns. liitumaalilla.

1960-luvulla tuli markkinoille ihmemaali nimeltään lateksi. Tällöin jokainen itseään kunnioittava talon omistaja maalasi talonsa joko tällä ihmeaineella tai päällysti talon asbestilevyillä. Koska talossa ei ollut mitään kosteussulkuja, muovia, talon sisältä tullut luonnollinen kosteus irrotti tämän ihmeaineen (lateksin) alla olevasta punamullasta tai liitumaalista, varsinkin eteläseinästä.

Tällainen seinä on, niin kuin artikkelin kuvakin osoittaa, karmean näköinen, mutta se ei ole laho. Puu on vain luonnollisesti mustunut liitumaalin ”hengitettyä” lateksin alla. Ulkovuoraus täytyy uusia, jos sen pinnalla haluaa maalin pysyvän.

”Olen varma, että suuri enemmistö karjasiltalaisista kiittää ja onnittelee rakennuslautakuntaa tästä purkuluvan kieltävästä päätöksestä ja toivoo, että vastaavat päätökset saavat jatkoa.”

Voin kokemuksesta sanoa, että tuollainen talo, joka on vielä alkuperäisessä kunnossa, on mitä herkullisin saneerattava alkuperäiseen henkeen ja tyyliin. Taloa ei ole vielä ehditty pilata mitä ihmeellisimmillä talon rakenteisiin kuulumattomilla materiaaleilla.

Mitä tulee artikkelissa mainittuun kustannusarvioon, niin jos siinä ei ole pilkkuvirhettä, niin on siinä ainakin suuruusluokkavirhe. Ei kai tuollaisen 50 neliön suuruisen talon saneeraaminen voi maksaa 6 000–7 000 euroa neliöltä? Onko arviossa mukana laajennukset, mahdolliset autokatokset, pihatyöt ja niin edelleen?

Karjasilta on kaikesta huolimatta vielä yksi maamme yhtenäisemmistä jälleenrakennusalueista. Sitä on raiskattu pala palalta joissakin tapauksissa käsittämättömillä kötöstyksillä. Olen varma, että suuri enemmistö karjasiltalaisista kiittää ja onnittelee rakennuslautakuntaa tästä purkuluvan kieltävästä päätöksestä ja toivoo, että vastaavat päätökset saavat jatkoa. Aina voidaan korjata.

Mitä tulee rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälän lausuntoon siitä, että ”ettei rakennusta saa jättää heitteille”, niin kehottaisin vierailemaan Karjasillalla, niin voisitte todeta montako rakennusta on jätetty kylmille, heitteille, odottamaan ”homekoronan” saapumista.

Mauri Korhonen

Oulu, Karjasilta

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.