Karjansillan koulun liikuntasalista kuuluu perjantai-iltaisin epätavallista sähkömoottorin pörinää, kun radio-ohjattavien helikopterien ja lennokkien kapteenit purkavat pahimpia lentohalujaan.
"Talvi sotkee harrastusta sen verran pahasti, että lentotuntumaa täytyy pitää yllä sisätiloissa", toteaa kopteriharrastaja Jari Pakarinen.
Salivuorolla Pakarinen harjoittelee pääasiassa leijuntaa, mikä käytännössä tarkoittaa, että hän pyrkii pitämään konetta paikallaan samassa kohtaa ilmassa.
Kopterin paikallaan pitäminen vaatii herkkyyttä ohjaajalta, mutta myös olosuhteet pyritään pitämään mahdollisimman vakaina. Salin ilmanvaihtokoneet on sammutettu ja ovet suljettu, jotta yllättävät ilmakuopat eivät haittaisi lentämistä.
Harrastuksen viehätys piilee Pakarisen mukaan yksinkertaisesti lentämisessä. Pakarisen varovaisissa haaveissa on myös oikealla helikopterilla lentäminen, mutta se tulee ajankohtaiseksi vasta, kun lotossa tärähtää täysosuma.
"Tosin tähänkin harrastukseen on ehtinyt huveta ainakin sen purjelentolupakirjan verran", hän naurahtaa.
Karjasillan liikuntasalin ilmatilaan mahtuu vain yksi kone kerrallaan. Laskeutumislupaa ei tarvitse anoa lennonjohdolta, sillä muut harrastajat muistuttavat vuorossa olevaa lennättäjää kun on aika lopettaa ja päästää seuraava alus yläilmoihin.
Lennokkiharrastaja Ville Salmi toteaa, ettei isompi sali harjoittelua varten olisi pahitteeksi. "Loma-aikoina, kuten jouluna, olemme päässeet lentämään suuremmissa saleissa, joissa on paremmin tilaa lentokuvioille", hän kertoo.
Aktiivista seura- tai yhdistystoimintaa ei ole Oulussa ja arviot harrastajien määrästäkin heittelevät melkoisesti. Karjasillan perjantai-illan sisälentovuorolla käy toistakymmentä lentäjää.
Lentokonetta ohjaava Juha Sarkkisen mukaan harrastajien yhteisöllisyys on vähentynyt. Syyksi Sarkkinen mainitsee koneiden saatavuuden. "Koneet voi nykyään tilata valmiina ja siksi niitä ei enää rakennella yhdessä kuten ennen."