Sekä lehmät, hiehot että niiden taluttajat ovat kevätpäivänä innosta piukeina kuin täyteen puhalletut ilmapallot.
Syy innostukseen: Haapajärven ammattiopistolla kesäkuun 6. ja 7. pidettävä suuri lypsykarjanäyttely lähestyy. Paikalle odotetaan noin 150 eläintä.
Näyttelyyn osallistuvat ammattiopiston opiskelijat ovat etsineet, löytäneet ja kouluttaneet itselleen sopivia näyttelyeläimiä jo pitkään.
"Eipä vissiin olla innoissaan!" viimeistä vuottaan ammattiopistossa opiskeleva Taru Vähäsöyrinki hihkaisee.
Näyttelykehään on lähdössä kymmenkunta opiskelijaa eläimineen. Kokeneimpia ovat nivalalaiset sisarukset Eveliina ja Minna Kumpula, jotka vievät kehään omat eläimensä. Muut opiskelijat taluttavat näyttelyyn oppilaitoksen karjaa.
"Pienestä asti olemme käyneet näyttelyissä. Ensin menimme lainaeläimillä ja sitten rupesimme kouluttamaan omia. Vuodesta 2003 on kuljettu säännöllisesti pari näyttelyä vuodessa", ensimmäisellä ja toisella vuosikurssilla opiskelevat Kumpulat kertovat.
On vaikuttava näky, kun nuoret naiset käsittelevät nautakarjan valioyksilöitä tottunein ottein. Suuri lehmä tottelee murto-osan kokoista taluttajaansa kiltisti.
"Tänä vuonna myös pari poikaa on innostunut näyttelystä. Pojat ovat aiemmin pitäneet näyttelyitä enemmän tyttöjen harrastuksena. Ulkomailla on päinvastoin. Siellä näyttelyt ovat miesten hommaa", ammattiopiston karjanhoitaja Paula Harju valaisee.
Lypsykarjanäyttelyssä on useita luokkia eri ikäisille ja rotuisille eläimille. Osassa luokista arvioidaan eläimen käsittelytaitoa, osassa eläimen rakennetta.
Aivan oma juttunsa on Haapajärven näyttelyyn tuleva hieho-agility, jossa eläimiä viedään erilaisten esteiden ja tehtävien läpi. Touhu muistuttaa aavistuksen koirien agilitya.
"Se voi olla aika hankalaa puuhaa ja yleisöllä on varmasti hauskaa", Harju naurahtaa.
Pelkän hauskanpidon takia karjanäyttelyitä ei pidetä. Tapahtuma toimii markkinointina ja kokoontumistapahtumana.
Koulutetut eläimet ovat kesyjä hoidettavia myös näyttelyiden välissä. Nautojen kouluttaminen on haastavaa hommaa, sillä eläinyksilöissä voi olla isoja eroja.
"Tarvitaan hermoja. Jos eläin on oikein ihmisystävällinen kouluttaminen voi käydä helposti, mutta kärsivällisyyttä siinä kysytään", oulaistelainen toisen vuosikurssin opiskelija Suvi Laulumaa huokaisee.
"Kirjoita juttuun isolla se kärsivällisyyttä!" opiskelijatoverit vieressä huudahtavat.
"Kun kouluttaminen aloitetaan vasikkana, se on kaikkein helpointa", Paula Harju opastaa.
