Kuhmo Karjalan tasavallan ulkoministeri Valeri Shljamin toppuuttele suomalaisia odottamasta liikoja ja liian nopeasti Venäjän duumassa parhaillaan käsiteltävänä olevalta maalailta.
Shljamin sanoo maalain olevan duumalle sen verran kiverä paikka, että sen käsittely ottaa vielä aikaa useamman vuoden. Paketin tulevaa sisältöä hän ei tohdi edes arvailla, mutta uskoo sen sisältävän erilaisia rajoituksia ulkomaalaisten maan ostolle varsinkin maan rajojen tuntumassa.
Maan vuokraus sen sijaan saattaa Shljaminin mielestä hyvinkin onnistua.
Maan omistukseen ja sen myyntiin ja ostoon liittyy massamme hyvin paljon myös tunnetta. Siksi uskonkin, että mitään kovin mullistavaa laki ei tule lopulta tarjoamaan, Shljamin sanoo.
Teollisuusmaata jo kaupan
Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti vasta päättyneellä Venäjän-vierailullaan isännilleen toiveen, että suomalaiset voisivat ostaa tulevaisuudessa maata lähinnä Karjalan kannakselta.
Teollisuusmaan osalta maalaki on jo duumassa hyväksytty, mutta senkään lopullisesta lihaksi muuttumisesta Venäjän eri alueilla ei ole vielä näyttöä. Alueet lopulta itse ratkaisevat kuinka ne lakia soveltavat.
Ainakin teoriassa se mahdollistaa myös ulkomaalaisyrityksille teollisuusmaan hankinnan omistukseensa ja sitä kautta myös lainojen vakuudeksi.
Lähialueyhteistyön kymmenvuotisjuhlaseminaariin Kuhmossa osallistuva Shljamin toivottaa suomalaisnaapurit kuitenkin tervetulleiksi turisteina Karjalan laulumaille.
Hänen mielestään yksi tärkeimpiä lähialueyhteistyön saavutuksia on, että ennen niin suljettu raja on tänä päivänä matala ja läpinäkyvä kaikelle kansalle.
Karjala on jo useamman vuoden satsannut erityisesti juuri matkailuun. Matkailun kehittämiseen odotetaan myös apua alan suomalaisilta yrittäjiltä.
Investointeja ilman suojaakin
Venäjän viime hetkillä torjuma Suomen ja Venäjän välinen investointisuojasopimus ei ole Shljaminin mielestä niin kiireellinen asia, etteikö sen lopulliseen muotoon hiomiseen voisi käyttää hiukan lisäaikaakin.
Ministerin perustelutkin ovat kuin suoraan presidentti Vladimir Putinin suusta: Venäjä neuvottelee parhaillaan WTO:n jäsenyydestä, ja sen takia turha hoppu on aiheetonta.
Hänen mielestään suomalaisteollisuus käyttää suojasopimuksen puuttumista verukkeena investointihaluttomuudelleen.
Varsinkin Karjalassa investointi-ilmapiiri on Shljaminin mielestä jo nykyisellään sellainen, että yritykset voisivat luottavaisin mielin investoida sinne.
Shljamin ei sano suoraan, mutta antaa venäläisen tapaan ymmärtää, että varsinkin suomalaisen metsäteollisuuden peruslähtökohta on hyödyntää Karjalan metsävaroja jo olemassa olevissa tuotantolaitoksissa Suomessa kuin sijoittaa varoja tuotantoon Karjalassa.
Ei sentään kolonialismia
Suoranaisen kolonialismin hän kuitenkin torjuu.
Suomalaisten metsäteollisuusyritysten on tietenkin helpompi investoida Leningradin ja Novgorodin alueille kuin Karjalaan, koska meillä on runsaat raaka-aineet niidenkin tarpeisiin, hän sanoo.
Erityisesti Shljaminin moittiva sormi osoittaa Stora Ensoon, jonka kanssa tasavallan hallitus on käynyt jo useamman vuoden neuvotteluja yhteisen suursahan rakentamisesta Sortavalan lähelle.
Stora Enso on lykännyt investointia osaltaan juuri sen takia että investointisuoja Suomen ja Venäjän välillä puuttuu.
Paljon näyttöjä
Suomen ulkoministeriön Itä-linjan linjajohtaja Harry Helenius antoi ison tunnustuksen Oulun läänin ja Karjalan väliselle lähiyhteistyölle. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän lähialueiden yhteistyö ylipäätään on hyvä esimerkki kahden maan välisestä yhteistyöstä.
Kun EU muutaman vuoden kuluttua laajenee ja Venäjän ja unionin raja samalla pitenee, voidaan tätä yhteistyömallia Heleniuksen mielestä käyttää esimerkkinä.
Toki kehittämistäkin vielä on. Ehkä juuri nyt olemme tien puolivälissä, Helenius sanoi.
Helenius oli mukana neuvottelemassa Suomen ja Venäjän välistä lähialueyhteistyösopimusta runsaat kymmenen vuotta sitten. Hänen mielestään tuolloin asetettu tavoite rajan madaltamisesta ja läpinäkyvyyden lisäämisestä on toteutunut hyvin.
Seminaariin osallistui useita yhteistyössä mukana olevia tahoja. Kenties tyytyväisin voi päivän puheantiin olla Oulun lääninhallitus ja sen ykkösmies, maaherra Eino Siuruainen.
Hänen nimensä mainittiin varsinkin venäläisosapuolen tulos- ja kiitospuheissa useamman kymmenen kertaa.