Suomalaisten into saada menetetty Karjala takaisin näyttää väistämättä hiipuvan. Näin voi päätellä Helsingin Sanomien muutama päivä sitten julkaisemasta mielipidemittauksesta. Sen mukaanhan 62 prosenttia vastanneista katsoo, ettei Karjalan palautus ole juurikaan tai lainkaan toivottavaa.
Näin suomalaisten selvä enemmistö torjuu ajatuksen, joka toisaalta yhä on vähintään kymmenientuhansien kansalaisten unelmissa. Vielä paljon suuremman joukon mielestä tuo palautus olisi oikeudenmukaista.
Merkillepantavaa mittauksessa kuitenkin oli, että palautusta toivovien osuus näyttää koko ajan vähenevän. Jopa menetetystä Karjalasta kotoisin olevien joukosta enää vähemmistö toivoo palautusta.
Tutkimus tuskin liikauttaa Suomen ulkopoliittisia linjauksia hiventäkään, kun tulos oli mikä oli. Entistä epätodennäköisempää on, että Suomen johto nostaisi palautuksen keskusteluun sen enempää neuvotteluhuoneissa kuin saunojen lauteillakaan.
Karjala-teema tuskin saa suurta huomiota presidentinvaalien kampanjoissakaan. Halonen ja Vanhanen tavallaan jo kuittasivat aiheen vaarattomalla tavalla piipahtamalla Karjalan liiton kesäjuhlilla.
Siellä Halosen linjanveto kuului:
"Suomen rajat Venäjän kanssa on määritelty kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947. Parhaan lähtökohdan luovutettujen alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen luo tällä hetkellä lähialueyhteistyö."
Etenkin kannanoton ensimmäinen osa on totta, juridisesti. Moraalin kannalta asetelma on toinen. Sekä talvi- että jatkosodan jälkeen Suomi joutui tekemään rauhan pistooli ohimolla. Oli parempi panna nimi paperiin kuin odottaa laukausta.
Sotien ja rauhantekojen kiistaton lopputulos oli, että Neuvostoliitto otti Suomelta sellaisia maita, jotka eivät sille millään perusteella kuuluneet.
HS:n mittaustulos sai Pro Karelia -järjestön panemaan liikkeelle kipakan tiedotteen, jonka mukaan propaganda kalleudesta ja Venäjän pelko hallitsevat palautuskeskustelua. Päätelmä perustuu mittauksessa saatuun tulokseen, jonka mukaan tärkein syy palautuksen torjuntaan näyttää olevan siitä aiheutuvat kustannukset.
Järjestö on pyrkinyt pitkään jopa laskelmin osoittamaan, että takaisin saatu Karjala päin vastoin olisi Suomelle uusi vaurauden lähde. Pro Karelian seminaariin viime tiistaina osallistunut yrittäjyyden professori Arto Lahti otsikoi alustuksensa sanoin "Karjala - vuosituhannen paras investointi?".
Lahti näkee alueessa suurta potentiaalia, mutta kysymysmerkki esitelmän otsikossa osoittaa, ettei hänkään ihan varma palautuksen taloudellisista eduista ole.
Noitakin asioita voi selvittää, mutta juuri nyt tuo työ näyttää valuvan hiekkaan. Tarvittaisiin maailmanpoliittinen ihme tai suuri mullistus, jotta Venäjältä alkaisi löytyä halua Karjalan ja muiden Suomen viime sodissa menettämien alueiden luovuttamiseen. Mikään ei nyt viittaa siihen, että tällainen valmius Venäjällä nousisi.
Pro Karelia huomauttaa, että nuoret suhtautuvat ajatukseen Karjalan palautuksesta vanhoja myönteisemmin. 15-24-vuotiaista 39 prosenttia toivoo sitä. Järjestön mukaan "tarvitaan pari sukupolvea, että syvälle juurtunut suomettuminen ja sitä seurannut poliittinen uusavuttomuus hellittävät".
Aika kuitenkin toimii koko ajan Karjalan palautusta vastaan. Jo nyt evakkojen jälkimmäisestä lähdöstä on yli kuusi vuosikymmentä. Mitä kauemmaksi historiaan Neuvostoliiton tekemä vääryys jää, sitä epätodennäköisemmäksi tuon vääryyden korjaus muuttuu.