Vaikka päätoimittaja Keijo K. Kulha jäi Helsingin Sanomista eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, hän paiskii yhä lujasti töitä. Keijo K. Kulha täyttää 70 vuotta maanantaina. Viimeksi valmistui Eino Jutikkalan elämäkerta, joka saatiin julki juuri viime syksynä kaksi kuukautta ennen kuin akateemikko 99-vuotiaana kuoli.
Jutikkala luki ja hyväksyi käsikirjoituksen, ehti saada painotuoreen elämäkertansa ja vieläpä puhua kirjan julkistamistilaisuudessa. Silloin hän esiintyi viimeistä kertaa julkisesti.
Nyt Kulhan mielessä pyörivät jo uudet tutkimusaiheet.
Karjalan kannaksella syntynyt Kulha muistaa, kuinka hän kesällä 1944 näki 13 viholliskonetta Käkisalmen yllä. Ne pommit menivät ohi, mutta evakkoon lähdettiin rivakasti, resiinalla ja muilla peleillä. Lyhyen evakkokierroksen jälkeen Kulhan koti-, koulu- ja yliopistokaupungiksi vakiintui Jyväskylä.
"Historia oppialana oli minulle selviö, ja Mauno Jokipiistä sain innostavan opettajan, joka tuki minua valtavasti", hän kiittää viime vuonna kuollutta professoria. Jokipiin ohjaamana väitöskirjakin syntyi joutuin.
Keijo K. Kulha siirtyi journalistiksi jo 60-luvulla, muttei ole koskaan hylännyt historioitsijan rooliaan. Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien päätoimittajavuosinaankin hän julkaisi tutkimuksia tasaisin välein.
Millä ajalla hän ehti tehdä tutkimusta, oliko salaisuus kahden tunnin yöunissa?
"Se on joku vahva loppuunsaattamisen tarve: tarkistan vielä tämän lähteen, teen tämän luvun valmiiksi. Mitään en ole osannut heittää kesken. Yöt olen nukkunut normaalisti ja pysynyt urheilemalla kunnossa."
Kulhan mielestä kaksoisammatti on pelkästään hyvä juttu. Suuren päivälehden päätoimittajuus, kuten lehdistö ylipäätään, on tuulista seutua, ja mahdollisen ulosohjauksen varaltakin on viisasta pitää takataskussa toinen työ.
"Aloittaessani Hesarissa tein selväksi, että haluaisin ylläpitää myös tutkijantaitoani. Sitä ei talossa suinkaan vastustettu."
Lehtialan Kulha on nähnyt muuttuvan täysin, eikä yksinomaan toivottuun suuntaan. Tekniikka on edistynyt jättiharppauksin, mutta sisällöltään lehdet ovat keventyneet, viihteellistyneet ja pinnallistuneet.
"Taustat eivät enää kiinnosta, eikä mistään oikein saada otetta. Samalla kun tietoa tulvii, tieto melkeinpä vähenee. Ja kaikki täytyy nykyään pistää sukkelaksi huumoriksi", Kulha harmittelee eräitä trendejä.
Helsingin Sanomien vankkaa asemaa ei Kulha lue ongelmaksi. Todellista monopolivaaraa ei hänen mukaansa ole näkösällä, ja vahvojen resurssien riippumaton lehti pystyy tarvittaessa iskemään armottomasti vallan väärinkäytösten kimppuun.
Sekä alueellisen että valtakunnallisen ykköslehden päätoimittajan kokemus on, että lehdistön eri elementit täydentävät toisiaan hyvin. Maakuntalehdillä on omat selvät reviirinsä, toisaalta maanlaajuinen lehti voi monissa asioissa parhaiten palvella lukijoita ympäri Suomen.