Tänään käynnistyy Vaaka ry:n
kuudes valtakunnallinen
suurkeräys Taaperokassi 2006.
Oulussa keräys järjestetään
22. huhtikuuta, jolloin kasseja
otetaan vastaan Oulun
Steinerkoululla kello 10-14.
Kolme naista ja lattialla laskostettuna käytettyjä, mutta puhtaita ja kirkkaan värisiä lastenvaatteita. Oululaiset Vauvakassiyhdistys -Vaaka ry:n aluevastaavat Anne Koivunen, Elina Saukkoriipi ja MinnaSalo-Salmi laskostavat ja asettavat niitä kasseihin.
Kun paketit ovat valmiit, alkaa ensimmäisten taaperokassien matka kohti Venäjän Karjalaa, Sortavalaa ja Petroskoita. Kyseessä on Vaaka ry:n kuudes valtakunnallinen keräys.
"Taaperokassikeräys on jatkoa kahden vuoden takaiselle vauvakassikeräykselle. Ero on siinä, että nyt kasseihin pakataan 80-100 senttisiä käytettyjä, mutta puhtaita ja laadukkaita lastenvaatteita", Anne Koivunen tarkentaa.
Määrällistä tavoitetta kassien suhteen ei ole, mutta laatu on sitäkin tärkeämpää. Avainsana on puhtaus, joka tahtoo joskus innokkailta lahjoittajilta unohtua.
Anne Koivunen onkin saanut apulaisineen poistaa kasseista käyttökelvotonta ja likaista vaatepartta. Viimeksi näin kävi, kun Oulusta kaksi vuotta sitten lähti Karjalaan 1 015 vauvakassia, koko maasta kaikkiaan 25 500.
"Pääasiassa lahjoitukset ovat hyviä. Mutta viimeksikin mukana oli mikkihiiripäähineitä ja miesten silkkipaitoja, joille ei vauvoilla ole käyttöä. Ikäviä yllätyskasseja ei myöskään haluta", perustelee Koivunen kangaskassien tarkistamista ennen niiden toimittamista perille.
Koivusen apuna ovat ensikertalaiset, tuoreet Vaaka ry:n aluevastaavat Elina Saukkoriipi ja Minna Salo-Salmi. He tietävät, että sana tärkeästä asiasta on Oulussa kulkenut äitien keskuudessa. Se tietää hyvää tänään alkavalle keräykselle.
"Minulta on jo moni ehtinyt kyselläkin, milloin vaatteita taas kerätään ja minne niitä voi toimittaa", Saukkoriipi kertoo.
Vauvakassien ja tällä kertaa taaperokassien jakelun suorittaa Venäjän puolella yhteistyökumppani Karjalan apu ry. Kassit löytävät kodin paikallisen terveyskeskuksen kautta. Sosiaalitoimisto taas katsoo, että avun saavat sen tarpeessa eniten olevat. Samalla huolehditaan siitä, että vaatteet eivät päädy mustan pörssin markkinoille.
"Musta pörssi on iso ongelma ja siksi Vaaka ry onkin kierrätyslinjalla, sillä uudet vaatteet päätyvät melkein takuuvarmasti myyntiin, eivätkä avun tarpeessa olevat niitä näe", Koivunen tietää.
Koivusen mielestä yksi yhdistyksen eduista on se, että pieni organisaatio saa viedä kassit kotiovelle, ja ojentaa ne itse äideille ja lapsille.
Viitisen vuotta Vaaka ry:n toiminnassa mukana olleelle Anne Koivuselle uutta intoa ja jaksamista antavat kiitolliset viestit, joita naapurimaasta tulee. Se vahvistaa myös sen, että apu on mennyt sinne, minne se tarkoitettiinkin.
Toisaalta omakohtaiset kokemukset ja Karjalassa asuvat sukulaiset ovat jo lapsuudessa luoneet erityissiteen Karjalaan ja avustustyöhön, ja se antaa voimia.
"Muistan, kuinka sukulaiset pääsivät aikoinaan 1970-80-luvuilla kovan paperisodan jälkeen ensimmäistä kertaa käymään täällä ja kuinka tärkeitä heille olivat jotkut meille niin itsestäänselvät tuotteet."
Anne Koivunen ei mässäile Karjalan kurjuudella, mutta ei yritä kieltää tosiasioita, jotka ovat karua kuultavaa. Avun tarve on Karjalassa valtava, edelleen. Edistys ei ole joka kolkkaan ennättänyt, ja ihmiset ovat jääneet monissa asioissa oman onnensa nojaan. Murhetta lisää työttömyys, alkoholismi ja mielenterveysongelmat.
"Tuntuu, kuin siellä mentäisiin ajassa kymmeniä, ehkä jopa satakin vuotta taaksepäin", tiivistää viimeksi helmikuussa matkan itärajan taakse tehnyt Koivunen.
Pienten lasten äidille matkat eivät ole olleet helppoja.
"Kun olen nähnyt paikalliset sairaalat, mietin, miten kukaan voi saada siellä mitään hoitoa, tai miten voisin viedä oman lapseni hoidettavaksi sinne."
Asioita on pitänyt miettiä syvällisesti, eikä aina ole riittänyt ihan lyhyt miettiminen.
"Matkaa on rajalta vain parin tunnin verran ja kaikki muuttuu. Miten epäreilu voi elämä olla siinä, minkälaiset lähtökohdat se meille antaa."