Kar­ja­laan haa­lit­tiin asuk­kai­ta ympäri Neu­vos­to­liit­toa

Tyytymättömyys huonoihin asuin- ja elinoloihin karkotti osan uudisasukkaista.

Venäläisiä virkamiehiä ja sotilaita tutustumassa vastasaatuun Viipuriin maaliskuussa 1940. Taustalla näkyy yhä suomalaisia mainoksia.
Venäläisiä virkamiehiä ja sotilaita tutustumassa vastasaatuun Viipuriin maaliskuussa 1940. Taustalla näkyy yhä suomalaisia mainoksia.

Tyytymättömyys huonoihin asuin- ja elinoloihin karkotti osan uudisasukkaista.

Aseiden hiljennyttyä talvisodan jälkeen puna-armeijan lehti Krasnaja Zvezda uutisoi tapahtumista Sortavalassa.

Lehden mukaan kaupungin asukkaat olivat tulleet neuvostosotilaita vastaan kukkaset kädessä.

Kyseessä oli kuitenkin uutisankka, tai ehkä tässä tapauksessa pikemminkin propaganda-ankka. Todellisuudessa puna-armeijan joukot tapasivat Suomen luovuttamilla alueilla vain evakuoinnin tyhjentämiä kaupunkeja ja kyliä.

Neuvostoviranomaisten haasteena oli sekä talvisodan että jatkosodan jälkeen hankkia Karjalankannakselle ja muille luovutetuille alueille uudet asukkaat. Tehtävä ei ollut helppo, ja ensimmäiset uudisasukkaat olivatkin luonnollisesti sotilaita.

Tosin pian talvisodan päätyttyä luovutetun Karjalan alueille päätettiin lähettää myös tuhansia komsomolilaisia eli nuorisoliittolaisia, jotta siellä saataisiin alkuun "oikeanlainen yhteiskunnallinen elämä".

Uusia asukkaita alettiin värvätä varsin kaukaa, jopa Valko-Venäjältä ja Volgan keskijuoksun alueilta. Kaikkia muutto vieraisiin oloihin ei miellyttänyt, ja perillä hankaluuksia tuotti muun muassa kilpailu sotilaiden kanssa parhaista asuintiloista.

Syksystä 1940 muuttoliike luovutettuun Karjalaan kuitenkin vauhdittui selvästi entisestään, toteaa filosofian tohtori Antti Laine kirjassa Karjala itärajan varjossa.

Jatkosodan jälkeen syksyllä 1944 lähes kaikki luovutetun Karjalan asukkaat olivat siellä jo Moskovan rauhan aikana asuneita eli siis paluumuuttajia.

Työväkeä kuitenkin tarvittiin kipeästi lisää muun muassa metsäteollisuuteen ja maatalouteen.

"Tammikuun lopulla 1945 laadittiin suunnitelma Kannakselle ohjattavasta maatalous- ja kalastajaväestön muuttoliikkeestä. Tarkoituksena oli siirtää alueelle yhteensä tuhat kolhoosiperhettä ja sata kalastajaperhettä Jaroslavlin, Kirovin ja Vologdan oblasteista", Antti Laine kirjoittaa.

Uudisasukkaille luvattiin muun muassa vapautuksia veroista sekä maataloustarvikkeiden luovutuksista ja vakuutusmaksuista. Puolitoista vuotta jatkosodan jälkeen Kannaksella oli noin 79?000 siviiliasukasta.

Lue lisää maanantain Kalevasta.

Ilmoita asiavirheestä