Kotitilaa reunusti pikkuinen puro. Vettä oli silti riittävän leveästi, jotta isän ja hänen serkkunsa kannatti kinastella, kummalla puolen puroa tonttien raja kulki.
Rajapyykki vaihtoi aina rantaa, kun jompikumpi käyskenteli metsässä. Vielä kaksi sukupolvea aiemmin maat olivat olleet yhtä ja samaa isovaarin palstaa.
Nykyään kylän takamailla eletään seuraavan sukupolven aikaa. Tonttinaapurit, pikkuserkukset, eivät enää muista kinastelua eivätkä oikein välitä koko asiasta. Rajapyykki lienee siirretty keskelle puroa.
Niin se aika muuttuu.
Pikkuinen puro ei lorise Karjalassa, mutta se on kuin Karjala. Isovaarin aikaan Karjalassa ei ollut kahden valtakunnan rajaa. Sitten rajapyykkejä heiteltiin vuoroin sinne vuoroin tänne. Nykyajan nuorempi polvi, vähitellen valtaan nouseva kansanosa, ei enää muista kinastelua eikä oikein välitäkään. Ehkä tolpat voisi siis pystyttää keskelle Karjalaa, aivan kuin nykyajan tonttinaapurit konsanaan?
Karjalaisten jälkeläisetkin puhuvat joskus, että yrittävät olla siirtämättä katkeruutta enää omiin lapsiinsa.
Tähän saakka Karjala on ollut kaikki tai ei mitään. Kun raja piirrettiin ja vahvistettiin Tarton rauhassa, Karjalankannas oli Suomea melkein Pietariin saakka. Suomelle kuuluivat myös Laatokan Karjala, Kuusamon Paanajärvi ja Tavajärvi muiden muassa sekä Kaakkois-Salla.
Sitten alkoi soutaminen ja huopaaminen. Ensin väkivahva isoveli siirsi rajan länteen niin, että edellä mainitut alueet jäivät sen puolelle. Tuli Moskovan rauha.
Seuraavaksi suomalaiset piirsivät kartan mieluisakseen, ja haukkasivat kannakselta varmuuden vuoksi ylimääräisen pikkupalasen. Tästä äityneenä isoveli palautti itselleen kaikki kiistellyt alueet, ja haukkaisi kostoksi kokonaisen käsivarren. Laatokan Karjalasta Suomelle jäi sentään Uukuniemi. Kiitos siitä!
Siitä lähtien Karjalasta on enimmäkseen puhuttu. Viimeksi Kainuun Sanomat kirjoitti, ettei presidentti Mauno Koivisto halunnut ottaa alueita Suomelle takaisin, koska niiden jälleenrakentaminen olisi tullut liian kalliiksi.
Juonen täytyi oikeasti olla jokin muu, sillä eihän Koivistokaan tyhmä ollut. Sellainen työhän on aina haukkunut hintansa.
Nyt eletään pikkuserkkujen suvaitsevaisempaa aikaa. Venäläinenkin saa hyökätä rauhassa pitkin Raatteentietä. Tällä kertaa aseena on marjasankko tai setelitukku. Naapuri haluaa meiltä joko mustikkaa tai palan maata mökkitontikseen.
Karjala tuntuu jo hämärältä menneisyydeltä. Tuntuu vähän kuin rajalinjan oikea paikka riippuisi aina siitä, miten kauas historiaan mennään.
Nykypolvi voi siis käsitellä asiaa kiihkottomasti. Eli antakaa ryssät se Karjala takaisin! Suomalaisten sukulaiskansat ovat asuneet siellä tuhansia vuosia. Kaiken lisäksi Ruotsi saisi palauttaa meille pohjoiset alueensa.
Ennen kuin jatkamme haaveista tekoihin, miettikäämme, kenen mailla me asumme. Mikä olikaan se saamelaiskysymys, joka piti ratkaista, ennen kuin Suomi saattaisi ratifioida alkuperäiskansoja koskevan Ilo-sopimuksen?
Saamelaiskysymys taisi tarkoittaa suurin piirtein saamelaisten maiden palauttamista Suomen valtiolta saamelaisten hallintaan.