Keihäänheittäjä naulitsee katseensa kaukaisuuteen, jonne keihään pitäisi lentää. Keihäs ylös, vauhtiin, ristiaskeleet - ja heitto, jossa 800 gramman keihästä saatetaan lentoon veret seisauttavalla karjaisulla, josta ei ole loppua tulla.
Eläimellinen karjahdus purkaa kaiken paineen, latauksen. Urheilija on kaikkensa antanut. Heittäjä on tyhjä ja alkaa valmistautua seuraavaan heittoon. On aika psyykata itsensä seuraavaan huippusuoritukseen.
"Heitto on äärimmäinen irtiotto, jossa urheilija panee kaikkensa peliin. Karjaisu heiton perään on se viimeinen temppu, jonka heittäjä voi tehdä", keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus sanoo.
Tunteenpurkaus nappiheiton päätteksi
Korjuksen mielestä karjaisu voi olla myös tunteenpurkaus, jos urheilija aistii tehneensä nappisuorituksen.
"Toisaalta heitto on erittäin monimutkainen, räjähtävä tekninen suoritus, jonka viime hetkillä rintarankaan kohdistuu noin tuhannen kilon paine. Karjahdus voi siis perustua täysin fyysiseen tuntemukseen, jopa kipuun."
Korjuksen mukaan heittäjät ovat hyvin harvoin muutenkaan tasaisia ja hiljaisia persoonia, jotka tavallaan häpeäisivät olemassa oloaan.
"Sellainen ei oikein kuulu lajin luonteeseen."
Seppo Rädyn karjunta muistetaan
Korjus nostaa yhden urheilijan, jonka edelle menevää karjaisijaa ei ole vielä kilpakentille tullut.
"Kyllä Rädyn Seppo menee kaikkien edelle: hänhän lisäsi varmuuden vuoksi perään pari karjahdusta vielä siinä vaiheessa, kun keihäs liiteli jo 70 metrin kohdalla", Korjus naurahtaa.
Karjaisu on Korjuksen mukaan myös adrenaliinin irrotusta, kun keihäs on juuri lähdössä lentoon.
"Valtavalla karjaisulla saattaa olla suuri merkitys heiton lopputulokselle. Sama pätee kuulantyöntöön, jossa myös isot miehet päästelevät eläimellisiä ääniä saattaessaan kuulaa matkaan."
Ominaisuudella saattaa olla huonojakin vaikutuksia.
"Sekin on mahdollista, että urheilijan karjaisu sotkee keskittymistä niin paljon, että tekniikka hajoaa heiton loppuvaiheessa. Kaikki riippuu tietysti itse urheilijasta", Kuortaneen urheiluopiston valmennuskeskuksen johtajana toimiva Korjus sanoo.
Ääntely voi olla psykologista sotaa
Urheilupsykologi Satu Kaski näkee, että karjaisuun voi liittyä monenlaisia piirteitä.
"Kysymys voi olla spontaanista uloshengityksestä, joka purkautuu äärimmäisessä paikassa karjaisuna, joka kertoo, että nyt on kaikki pelissä. Voi olla niinkin, että väsyneenä urheilija ei pysty kontrolloimaan, äänteleekö vai ei", Kaski pohtii.
Toisaalta karjaisuun voi liittyä taikauskoakin.
"Jos urheilija muistaa, että kerran karjaistu heitto lensi tosi pitkälle, hän todennäköisesti karjuu myöhemminkin. Hän uskoo, että karjaisu vie keihään tai kuulan pitemmälle kuin mihin se muuten lentäisi."
Tennispelaajien ähkintä ja puhina voivat olla jopa tarkoituksellista vastustajan häirintää. Monica Seles ja nykypäivän pelaajista Maria Sharapova ovat tunnettuja ähkimisestään. He ovat saaneet jopa huomautuksia liiallisesta äänekkyydestään kentällä.
Rituaaleja on runsaasti
"Karjuminen tai ähkintä voi olla tapa, rituaali, joka antaa urheilijalle turvallisuuden tunteen. Samanlaisia ovat joukkueiden huudot pukuhuoneissa, kisamaskotit ja pyrkimys tehdä kaikki valmistautuminen aina tietyllä, tutulla tavalla", Satu Kaski sanoo.
Matti Nykäsen tapana oli aina hyppyrin nokalla tarkistaa siteensä, tietyssä järjestyksessä. Moni muu hyppääjä tarkistaa viimeiseksi suojalasinsa - jotkut tekevät ristinmerkin. Andreas Goldberger mutristi huulensa ja sylkäisi. Monelle jalkapalloilijalle ei ole sama, kumman kengän ensin sitoo jalkaansa.
"Mikaela Ingbergiltä on kysytty monesti, miksi hän naputtaa keihästä heittokäden sormillaan aina ennen vauhdinottoa. Kysymys on tavasta varmistaa heittokäden ote, mutta myös tsempin lisääminen on olennaista: rituaali on pakko tehdä", Kaski toteaa.
Monissa voimalajeissa, kuten painonnostossa, karjahtelua kuullaan ennen suoritusta. Pikajuoksijat läpsivät usein lihaksiaan ärsyyntyäkseen huippuvauhtiin.
"Karjumisella halutaan varmistaa voimakas tahtotila ja kiihdyttää itsensä huippuvireeseen, jotta painot varmasti nousevat. "
Saattaapa urheilija haistella jotain hajusuolaa tai ammoniakkia - tai mitä tahansa muuta kitkerää tai voimakasta hajua, joka herättää.
"Viikonloppuna käytävien Kalevan kisojen aikana voimme taas seurata tv-ruudusta, millaisia rituaaleja ja maneereja eri lajien yleisurheilijoilla on ennen suoritusta. Kirjo on valtavan laaja, jos urheilijoiden toimia alkaa asiakseen seurata", urheilupsykologi Satu Kaski sanoo.