Lampuri Johanna Alamikkotervo kaappaa syliinsä yhden karitsoista, jotka ovat olleet tilan ykköstuote vuosikymmenen ajan. Tiistai oli myös Alamikkotervon lammastilalle merkkipäivä. Tilan pirtissä luovutettiin Lapin ensimmäisille sopimustuotantotiloille tilakyltit, joissa komeilee rekisteröitynä tuotemerkkinä Meri-Lapin Karitsa.
Alamikkotervon tilalla on puhdasrotuisia suomenlampaita, joista aikuiset uuhet pääsevät kesäisin perinteiseen tapaan maiskuttelemaan maisemanhoitotöitä Kemijoen rantapusikoihin. Jalostuseläimiä on myös kaupan.
Lähtökohta sopimustuotannolle on karitsanlihan riittämättömyys ja lihan kausittainen saatavuus. Kemiläinen Veljekset Rönkä Oy on kehittänyt lampureiden kanssa sopimustuotantomallin, jolla muun muassa lihaa saadaan markkinoille entistä tasaisemmin ympäri vuoden. Tavoitetta tuetaan kausilisällä, jota maksetaan ensimmäisen vuosipuoliskon teurasruhoista. Entisen menon mukaan karitsoita on toimitettu teuraiksi eniten elo-marraskuussa, jolloin jo poroja ja nautoja on teurastamolla ruuhkaksi asti.
Karja vaihtui lammaslaumaan
Yksi uusista sopimustuottajista on torniolainen Vilho Junnola, jonka karjanpidolle tuli eteen totuuden hetki neljä vuotta sitten. Navetan peräseinä oli liian lähellä eli laajentaa olisi pitänyt ja maitokiintiökin oli ollut jo vuosia liian pieni. Junnola vaihtoi tuotantosuuntaa. 40-päisen karjan korvaa 220 uuhta. Lampaat sitovat vähemmän kuin nautakarja ja vaikka työtä riittää, sitä voi tehdä joustavammin. Lampolaakin on aikomus laajentaa, mutta kustannukset ovat radikaalisti pienemmät kuin navetan peräseinän siirtämisessä.
"Ja nyt olen onnellinen lampuri", Junnola vakuuttaa.
Hänenkään tyytyväisyyttään ei ainakaan vähennä ympäristön asennemuutos lampureita kohtaan. Karjankasvattajatkin ovat joskus heitelleet kokkapuheita puuhastelijoista ja harrastelijoista. Piikittely on kuitenkin laimentunut sitä mukaa kuin elinkeino on vahvistunut.
Myös Tervolan kunnan maaseutupäällikkö Markku Alaraatikka on pannut muutoksen merkille. Tervolakin on vallannut takaisin vanhaa lammaspitäjän mainettaan. Kunnassa on jo 12 lampuria, joilla on 1 400 uuhta. Muita Lapin vahvoja lammaspitäjiä ovat Keminmaa, Tornio ja Sodankylä. "Myös Posiolta on otettu entistä enemmän yhteyttä", Veljekset Röngän hankintapäällikkö Pentti Kuusela kertoo.
Lapissa kasvua Oulun lääniä enemmän
Lapin lammastalous on kasvanut Oulun lääniä voimakkaammin. Pentti Kuusela arvelee yhdeksi syyksi sukupolvenvaihdoksiin liittyvät tuotantosuunnan muutokset. Kahdelle yrittäjälle Kuusela näkee pohjoisessa selvän markkinaraon. "Lampaan nahkojen muokkaajalle ja villan kehrääjälle, jollekin huovitushommalle." Nahkat muokataan Ruotsin Kalixissa tai Etelä-Suomessa ja etelään menevät myös villat.
Pöytään muutakin kuin lohta ja poroa
Karitsan tuotteistaminen aloitettiin Lapissa puolenkymmentä vuotta sitten Meri-Lapin herkut projektin yhteydessä.
"Silloin todettiin, että matkailuelinkeino tarvitsee pöytään muutakin kuin lohta ja poroa", keittiömestari Irja Wüstefeld muistaa.
Kotitalouksia lappilainen karitsanliha ei kuitenkaan vielä juuri kohtaa. "Vähittäismyyntiin riittää vain noin kymmenen prosenttia, varatoimitusjohtaja Juha Rönkä kertoo. Valtaosa menee ravintoloihin ja suurkeittiöille.