Ohjaaja Kari Väänäsen ohje Kemijärven ahdingolle ja Lapin elokuvateollisuuden tulevaisuudensuunnitelmille on sama: tyhjenevä Enson Kemijärven tehdas on muutettava elokuvastudioiksi.
Ensi huhtikuussa jatkoa Taivaan tulille tekevä ja Kemijärvelle pysyvästi muuttava Väänänen onkin jo tuonutkin televisiosarjallaan muutaman turistin Kemijärvelle.
Lapissa ollaan kuitenkin kaukana Ystadin Wallander-turistivirroista ja Sveitsin Bollywood-ihmeestä. Wonders of film II -seminaarissa Rovaniemellä mietittiin mahdollisuuksia naittaa turismi ja elokuvateollisuus toisiinsa tiiviimmin.
Matkailuyrittäjiä ei ollut liiemmälti liikkeellä. Kari Väänänen edusti yleisössä ainoana suuremman luokan av-alan tekijöitä, mutta esitelmöitsijät Skotlannista, Sveitsistä, Australiasta ja Ruotsista rohkaisivat pohjoissuomalaisia: elokuvien menestys voi tuoda turisteja tuttuja maisemia katsomaan. Itsestäänselvyys se ei ole.
Bussikuski loi ilmiön
Sveitsissä on tehty fantasiakohtauksia yli 200 Bollywood-elokuvaan. Intialaiset elokuvaryhmät ovat hyvin nuukia ja kuluttavat paikan päällä vähän, mutta kohtausten maisemat ovat tuoneet Sveitsiin jo 200 000 intialaisturistia. Vaikka elokuvantekijöiden innostus Sveitsiä kohtaan on jo hiipunut, ovat turistimäärät kasvussa.
Tätä ilmiötä ei saatu aikaiseksi millään ainutlaatuisella sveitsiläisellä elokuvaosaamisella, vaan kulttuurintuntemuksella ja oikeanlaisella mainonnalla. Loppujen lopuksi oli kysymys vain yhden matkailuyrittäjän oikeanlaisesta asenteesta.
Bussinkuljettaja ja hotellinomistaja Jacob Tritter otti intialaisen kuvausryhmän hoiiviinsa edellisen kuskin hermostuttua ryhmän moninaisista vaatimuksista. Lehmän hermoilla varustettu Tritter kuljetti omalla bussillaan ja majoitti omassa hotellissaan kuvausryhmän toisensa jälkeen, oppi heidän impulsiiviset kuvaustapansa, ruokailutottumuksensa ja erikoiset toivomuksensa.
Siinä oli loppujen lopuksi koko ilmiön ydin. Tritter on jo kuollut ja intialaiset elokuvantekijät ovat siirtyneet toisiin maisemiin, mutta turistivirrat jatkuvat.
Ystadissa nosti verot
Ystadissa Skoonessa elokuvatuotantoja lähestyttiin toisin. Henning Mankell oli sijoittanut Wallander-tarinansa Ystadin rantakaupunkiin, mutta ensimmäiset elokuvat surullisesta poliisihahmosta tehtiin jossain aivan muualla Ruotsissa.
Suositulla kesäkaupungilla oli kuitenkin valttikorttinsa. Mankell tuki hanketta siirtää kuvaukset Ystadiin, kaupungista on suhteellisen lyhyet matkat Kööpenhaminaan, Malmöhön ja myös Saksaan, jossa Wallander-kirjat ovat suosittuja.
Lisäksi kaupunginvaltuusto oli valmis nostamaan veroäyriään houkutellakseen elokuvantekijät paikalla rahalla.
Tällä värisuoralla luotiin Ystadiin studio, elokuvateollisuutta ja saatiin matkailijat saapumaan kaupunkiin myös vilkkaan kesäsesongin ulkopuolella. Vaasalaissyntyinen Ystadin kaupungin matkailujohtaja Itta Johnson kertoo, että nyt kaupungissa tehdään myös muita kuin Wallander-elokuvia.
Kaupunki on saanut myös oman elokuvagaalansa, Sokeritoukka-gaalan, jossa palkitaan elokuvateollisuuden unohdettuja työmyyriä: avustajia.
Sittemmin ovat verotkin pudotettu melkein elokuvabuumia edeltävälle tasolle.
Skotlanti taas näyttää jo valmiiksi korkean profiilin kuvauspaikalta harrypottereineen ja trainspottingeineen, mutta sielläkin tehdään koko ajan kovasti työtä kuvausryhmien saamiseksi ja elokuvien valjastamiseksi turistiteollisuuden käyttöön.
PR-johtaja Jenni Steele Skotlannista kertoo huikeasta tempusta, jolla Skotlanti sai mainetta elokuvateollisuuden kyljessä jopa ilman kuvauksia. Joku nimittäin huomasi, että animaatiohahmo Shrek puhuu skottimurretta ja niinpä elokuvan Lontoon ensi-iltaan saatiin alle tuhannella punnalla skottitartaniin puettu Shrek-hahmo.