Käräjätuomari Kari Turtiainen pitää tuomioistuinsovittelua ammatillisena ahaa–elämyksenään.
Kun käräjätuomari Kari Turtiainen lukee uutisia paisuneista riidoista tai eskaloituneista konflikteista, hän pohtii ratkaisuvaihtoehtoa.
– Tuollakin olisi sovittelijalle käyttöä, hän ajattelee.
Sovittelijalla hän tarkoittaa henkilöä, joka kuuntelee kiistan kumpaakin osapuolta ja hakee erimielisyyteen sovinnollisen ratkaisun yhdessä heidän kanssaan.
Se on haastavaa työtä, jota Turtiainen tekee yhä useammin. Hän toimii riitaosaston osastonjohtajana Oulun käräjäoikeudessa, missä sovitellaan riita-asioita enemmän kuin missään muussa käräjäoikeudessa.
Perinteisesti riita-asiat kuten lasten huoltajuuskiistat tai yritysten väliset erimielisyydet on ratkottu oikeudenkäynneissä, joissa kiistan osapuolet esittävät näkemyksensä tuomarille. Hän ratkaisee riidan eli käytännössä päättää, kumpi osapuolista voittaa.
Tuomioistuinsovittelussa sen sijaan osapuolet pyrkivät löytämään sovittelijana toimivan tuomarin johdolla lopputuloksen, jonka kumpikin kiistan osapuoli voisi kokea voitoksi. He ovat itse aktiivisesti luomassa heille sopivinta ratkaisua.
– Riitatilanteessa korostetaan yleensä omaa näkemystä ja sitä, mitä minä haluan. Sovittelussa täytyy aidosti kuunnella, mitä vastapuoli ajattelee.
Sovittelijan roolina tuomiostuinsovittelussa on toimia neuvottelujen puolueettomana edistäjänä ja luoda luottamuksellinen keskusteluilmapiiri. Keskeistä on osapuolten tasavertainen kohtelu ja aito kuunteleminen.
Sovittelun edullisuus, suosion kasvu ja korkea onnistumisprosentti ovat nostaneet menetelmän yhdeksi modernin tuomioistuimen kulmakivistä.
– Sovittelu on ollut minulle ammatillinen ahaa-elämys ja motivaattori. On hienoa, että olen saanut olla mukana muuttamassa toimintakulttuuria.
Joskus päätöksen syntyminen vaatii Kari Turtiaiselta pitkää punnintaa, joskus tie oikeaan suuntaan kirkastuu hyvinkin nopeasti.
Vaikka kokemusta karttuu ja jatkuva kouluttautuminen on osa arkea, kasvaa työn haasteellisuus oikeusriitojen lisääntyessä ja muuttuessa juridisesti yhä monimutkaisemmaksi.
– Kovasta työpaineesta selviää vanhalla tuomareiden viisaudella eli tekemällä asian kerrallaan.
Esimiehenä Turtiainen pyrkii toimimaan sovittelusta opitulla keskustelevalla ja ihmisläheisellä otteella.
– En usko hierarkiaan enkä käskyttämiseen.
Taipumus sovinnonhaluun näkyi jo lapsena. Diplomaattinen poika ei ottanut vahvasti kantaa asioihin vaan haki mieluummin ratkaisuja. Noista lapsuusvuosista monet vierähtivät ulkomailla, kun vanhempien työ vei perhettä paikkakunnalta toiselle aina Afrikkaan saakka.
Nuori Turtiainen opiskeli englanniksi kansainvälisissä kouluissa, näki maailmaa ja oppi ymmärtämään muiden kulttuurien elintapoja.
– Ihmisten perustarpeet ja ajatukset eivät pohjimmiltaan ole kovin erilaisia missään.
Vastapainoa tuomarityölle tuovat liikunnalliset harrastukset ja perhe. Turtiainen pyrkii olemaan kohta 30 vuotta rinnalla kulkeneen vaimon ja teini-ikäisten lasten arjessa läsnä.
Välillä perheenisä häviää juoksemaan pallon perään tai hyppää läskipyörän selkään.
– Metsässä pyöräillessä voi hurahtaa neljäkin tuntia kerrallaan. Se luo työtä tasapainottavaa peruskuntoa.
Kari Turtiainen
Syntynyt 28.12.1968 Rovaniemellä.
Käräjätuomari, Oulun käräjäoikeuden riitaosaston osastonjohtaja ja laamannin eli käräjäoikeuden johtajan sijainen.
Valmistui ylioppilaaksi vuonna 1987 lukiosta Muhokselta.
Oikeustieteiden kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1995.
Suoritti oikeushallinnon alalle räätälöidyn johtamisen erikoisammattitutkinnon vuonna 2016.
Työskennellyt tuomarina muun muassa Vaasan hovioikeudessa sekä käräjätuomarina Oulussa, Raahessa, Kuusamossa ja Kokkolassa.
Toimi Oulun käräjäoikeuden hallintopäällikkönä vuosina 2001–2003.
Johtanut riita-osastoa vuodesta 2013 lähtien.
Käsittelee erilaisia siviilioikeudellisia riita-asioita, mutta erityisen perehtynyt hän on lapsioikeudellisiin asioihin, kiinteää omaisuutta koskeviin kiistoihin ja maaoikeusasioihin.
Harrastaa salibandya, jalkapalloa ja pyöräilyä.
Kuuntelee metallia ja rockia.
Juhlii lähipiirissä.