Tämä on minun viimeinen puheeni kaupunginvaltuuston edessä. Haluaisin aloittaa toteamalla, että päällimmäinen tunne juuri nyt on kiitollisuuden tunne siitä, että olen saanut monella tavalla olla mukana Oulun kaupungin kehittämisessä. Ennen kuin valtuusto valitsi minut tasan seitsemän vuotta sitten syyskuun kokouksessaan Oulun kaupunginjohtajaksi olin ehtinyt olla kaupunginvaltuutettuna yhden kauden verran. Siirtyminen salin siltä puolelta tänne -- vaikka välissä olikin kolme vuotta muissa tehtävissä kaupungin palveluksessa -- oli iso harppaus. Vastuun on tuntenut monta kertaa konkreettisesti.
Sain edeltäjiltäni hyvä perinnön. Kaupungin talous oli tasapainottumassa ja päätös merkittävimmästä kehittämisprosessistamme, ydinkunta- palvelukuntamallista oli tehty. Uutena hankkeena käynnistettiin strategiatyö niin, että siihen kytkettiin alusta alkaen sekä luottamushenkilö- että viranhaltijajohto. Käynnistimme tämän prosessin yhdessä HAUSin kanssa keväällä 2001. Kytkimme alusta lähtien strategiaan myös tilaaja-tuottajanäkökulman.
Keväällä 2006 meillä on takanamme toinen yhteinen strategiakierros kaupunginvaltuuston, -hallituksen, virastojen ja liikelaitosten kanssa. Talous on tasapainossa ja -- ehkä ennen kaikkea -- tasapainoisen talouden merkitys myös kaupungin kehittämisen näkökulmasta ymmärretään hyvin laajasti. Tahdon uskoa, että siitä halutaan pitää kiinni jatkossakin. Tilaaja-tuottajamallimme toimii esimerkkinä muille ja kaupunginvaltuusto on strategiassamme päättänyt, että koko organisaatio toimii sen pohjalta vuoden 2008 alusta. Viimeisin -- ja suurin -- päätös tähän liittyen oli sosiaali- ja terveystoimen siirtäminen malliin vuoden 2007 alusta. Olemme voineet osoittaa, että palvelujen tuotannossa päästään omistajaohjausta tehostamalla, johtajuutta kehittämällä ja työn tekijöitä palkitsemalla parhaimmillaan 20 - 30 %:n kustannussäästöihin. Pelisääntöihin on silti kuulunut, että prosessi ei johda henkilökunnan irtisanomisiin.
Oulu on hyvin johdettu, taloudeltaan tasapainoinen kaupunki. Väkemme tietää arvopohjamme -- luovuus ja rohkeus, yhteisöllisyys ja suvaitsevaisuus -- ja toivottavasti jo laajasti myös työskentelee tältä pohjalta. Kaupunginjohtajiston rooli Oulussa on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan koko konsernin johtajan rooli. Tehtävänä on huolehtia talouden tasapainosta. Sen lisäksi on näytettävä suuntaa tulevaisuuteen, innostettava väkeä luovuuteen ja rohkeuteen työssään, saada heidät huomioimaan asiakas- ja omistajanäkökulma ja kunnioittamaan sekä asiakkaitaan että toisiaan. Konsernin johdon on myös tuettava alaistaan organisaatiota.
Organisaatiota johdetaan vahvalla arvopohjalla ja strategian kautta. Ensisijaista on kaupungin talous. Se pidetään kunnossa kurinalaisella budjetoinnilla ja määrätietoisella johtamisella. Liikkumisväljyys saadaan -- jos kaikki menee kohdalleen -- aktiivisella elinkeinopolitiikalla ja hyvällä yhteistyöllä muiden sidosryhmien kanssa.
Oulun seutu on edelleenkin asukasta kohti mitattuna kaikkein tärkein osaamista tukevan tutkimustoiminnan keskus Suomessa. Tämä takaa toivottavasti sen, että hyvän liikeidean ja hyvän tuotteen omaavalle yrittäjälle on tarjolla asiantuntevat tutkimus- ja testausmahdollisuudet, markkina-asiantuntemus ja muut yhteistoimintakumppanit välittömässä läheisyydessä tässä Oulun seudulla.
Koulutusjärjestelmä ja tutkimusyhteisöt on perustettu luomaan, soveltamaan ja siirtämään uutta tietoa. Kunnallishallinto on perustettu huolehtimaan hyvinvointipalveluistamme. Oulussa yritysten, yliopiston, muiden koulutus- ja tutkimusyhteisöjen ja kunnan välinen yhteistyö on ollut paitsi yhteisten kehittämistavoitteiden ja hankkeiden määrittelyä, myös kunnallishallinnon avaamista uusien innovaatioiden koekentäksi. Jatkossa olemme aikaisempaakin enemmän riippuvaisia tästä yhteistyöstä ja niistä uusista oivalluksista, joita yhdessä synnytetään. Yhteistyö vaatii paitsi tahtoa olla mukana, myös resursseja. Riittävätkö kunnallishallinnon resurssit tähän yhteistyöhön tai ylipäätään huolehtimaan siitä peruspalvelutehtävästä, joka kunnille on lainsäädännöllä määritelty? Uskon, että riittävät, mikäli uskallamme olla luovia ja rohkeita ja laittaa rakenteet kuntoon.
Kaikissa Pohjoismaissa ollaan Suomen tavoin arvioimassa hyvinvointipalvelujen järjestämistapoja. Ikääntyminen, globalisaatio, kilpailun raju lisääntyminen, kasvun keskittyminen ja teknologiset muutokset ovat johtaneet siihen, etteivät kaikki Suomen kunnat pysty vastaamaan hyvinvointipalvelujen tuottamisesta. Tarvitaan suurempia ja vahvempia kuntia.
Vuoropuhelu kunnallisen itsehallinnon ja valtion asettamien tasavertaisuustavoitteiden välillä on välttämätön. Vahvat, nykyistä suuremmat kunnat on mahdollista saada aikaan kunnallista itsehallintoa kunnioittavalla tavalla. Kuntaliitoksista on säädettävä lailla, mutta liittymisen pitää toteutua kuntien tekemien ehdotusten pohjalta.
Pelkät kuntaliitokset eivät riitä. Uusilta suuremmilta kunnilta on edellytettävä palvelujen kehittämissuunnitelmaa, jossa asetetaan yhteiset tavoitteet palvelurakenteelle (säilytettävälle ja kehitettävälle perusrakenteelle, uusille investoinneille), palvelujen järjestämiselle (tilaamiselle ja tuottamiselle, mukaan lukien tuotannon omavaraisuus), henkilöstöpolitiikalle, taloudelle ja toiminnan tehokkuudelle. Peruslähtökohtana on, että kunta kaikissa tilanteissa kantaa vastuun palvelujen järjestämisestä. Tuotanto voi olla joko kunnan omaa tai yksityistä.
Taloudellisesti kilpailukykyinen alue vaatii toimivia työ-, asunto- ja palvelumarkkinoita sekä kykyä tehokkaaseen yhteistyöhön yritysten kanssa. Globaalissa kilpailussa korostuu kaupunkiseutujen vetovoimaisuus ja kyky houkutella huippuosaajia ja uusiakin yrityksiä alueelle. Kilpailuvaltteina meillä Suomessa ovat vakaat yhteiskuntaolot, turvallisuus, erinomainen infrastruktuuri ja palvelujärjestelmämme mukaan lukien koulutus- ja tutkimuspalvelut. Näistä meidän on pystyttävä myös pitämään kiinni.
Kunnan on jatkossa oltava niin iso, että se pystyy kehittämään palvelujärjestelmäänsä. On kyse tilaaja-tuottajamallin opiskelemisesta ja tehokkaasta läpiviemisestä kuntaorganisaatioissa. Lisäksi on voitava olla resursseja oman tuotannon tuotekehitystyöhön niin, että kuntapalvelut ovat kilpailukykyinen vaihtoehto hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilarin toteuttamisessa myös jatkossa.
Suomen suurin haaste on kansainvälinen kilpailukykymme. Maassa on oltava vahvoja kaupunkiseutuja, jotka kykenevät rakentamaan yrityksille ja asukkaille kansainvälistä huippua olevan houkuttelevan innovaatioympäristön. Sen on rakennuttava koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityksen ja palvelujärjestelmän yhdistäväksi verkostoksi, joka on tehokas ja jonka aktiiviseen rakennustyöhön ja ylläpitoon menestyvän seudun on kyettävä jatkossakin. Vahvalla itsehallintoon pohjautuvalla kuntarakenteella ja luottamukseen perustuvalla yhteistyöllä pysymme mukana kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
On uskallettava ottaa riskiä. Vaikeissa asioissa on annettava tuki viranhaltijajohdolle. Epäonnistumisia ei kannata odottaa. Niitä tulee aina.
Minun visioni on, että Oulu on seitsemän vuoden kuluttua yli 200.000 asukkaan moderni, monikulttuurinen, elinkeinopohjaltaan vahva, taloudeltaan tasapainoinen ja suvaitsevainen kaupunki joka on edelleenkin edelläkävijä maassamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen järjestäjänä ja uusimman teknologian hyödyntäjänä.
Kiitokset oululaisille ja kaupunginvaltuustolle siitä, että olen saanut olla kehittämässä tätä Pohjois-Kalotin pääkaupunkia, kotikaupunkiani, ensin luottamushenkilönä ja sitten viranhaltijana yhteensä 14 vuoden ajan. Kiitoksia siitä luottamuksesta, jota olen saanut. Tavoitteena on kaikessa toiminnassa ollut ensisijaisesti Oulun -- ja aina kun mahdollista -- myös muun Pohjois-Suomen tai myös Pohjois-Ruotsin etu. Tämä riippuvuussuhde on ollut ja tulee jatkossakin olemaan vahva.
Lopuksi haluaisin esitellä muutamia lukuja siitä, mitä olemme yhdessä voineet saada aikaan kuluneen kuuden -- seitsemän vuoden aikana:
Väestö on kasvanut 12.000 uudella oululaisella, uusien työpaikkojen nettokasvu on ollut 6.000. Kasvavia sektoreita ovat viime vuosina olleet yksityiset palvelut, julkissektori, kauppa ja rakentaminen, työttömyysaste on pudonnut vuoden 1999 heinäkuun 18,2 %:sta vuoden 2006 heinäkuun 13,9 %:iin, asuntoja on valmistunut 9.500 kappaletta, asemakaavoitettu ala on kaupungissa kasvanut 1.500 hehtaarilla, Oulun rahamenot palvelujen järjestämiseen ja julkiseen rakentamiseen ovat kyseisenä aikana olleet 4,4 miljardia euroa, veroja oululaisilta on kunnan tarpeisiin kerätty 2,2 miljardia euroa, vuoden 2000 lopussa Oululla oli pitkäaikaista velkaa 70,5 milj.. Näyttää siltä että tämän vuoden lopussa meillä velkaa tulee olemaan n. 75 milj.. Vaikka uutta lainaa on otettu, olemme huolehtineet vanhan velan poismaksusta suunnitelmallisesti. Tänä aikana on päivähoidossa vietetty yhteensä 5,2 miljoonaa päivää, kirjastosta tehty aineistolainoja 18,6 miljoonaa kappaletta ja uimahalleissa uitu 3,4 miljoonaa kertaa. Myös hiihtolatuja, lenkkipolkuja ja pyöräteitä on hyödynnetty tehokkaammin kuin yhdessäkään muussa suomalaisessa kaupungissa, koska ne ovat maamme parhaat.
Kiitokset yhteisestä työstä. Rakentakaa luottamusta. Se on kaiken perusta.
Oululaisella yhteistyöllä Oulu voi vain menestyä.