Neljättä päivää hereillä oleva 12-vuotias, noin 350-kiloinen Vyöti haukottelee yhtä makeasti entisajan laiska renki.
Kuusamon suurpetokeskuksessa turisteja opastava Sulo Karjalainen saa huudella vanhaa kaveriaan nimeltä tovin, ennen kuin Vyöti löntystää uneliaasti katsomaan vieraita.
Puolen metrin päästä napittavan komean eläimen turkin tuoksu kertoo, että Vyötin paltto on vielä pesemättä kuukausien nokosten jäljiltä. Sulon tarjoama karkki kelpaa kuitenkin vanhalta muistilta.
Talven niska näyttää taittuvan vuosi vuodelta aikaisemmin Koillismaallakin. Luonnon arvellaan taipuvan hiljalleen kasvihuoneilmiön mukana. Metsien kuningas ei kuitenkaan päästöistä piittaa, vaan elää oman kellon mukaan.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) petotutkija Ilpo Kojola kertoo, että arvioitu ilmaston lämpeneminen ei ole muokannut karhujen käyttäytymistä.
Syksyllä eläimet ryömivät suunnilleen samaan aikaan pesiinsä, vaikka sataisi silkkaa vettä. Talviunille menon karhut mittaavat päivän pituuden mukaan.
Pesistään karhut kömpivät vuosittain suunnilleen samoihin aikoihin. Esimerkiksi keväisin yllättävät lämpöaallot eivät laita vauhtia karhujen tassuihin.
Ravinto ohjaa
pesistä lähtöä
Ilpo Kojolan mukaan karhujen pesistä lähtöä ohjaa eniten ravinto. Ensimmäiset urokset nousevat hangille maaliskuussa, koska ne pystyvät tappamaan evääkseen hirviä.
Talvipesässä tammi-helmikuussa noin 300 gramman poikaset synnyttänyt emo pysyttelee makuusijalla kunnon pälvikeleihin saakka. Sulia pitkin emokarhu pystyy kuljettamaan pentujaan jälkiä jättämättä. Huonommalle saalistajalle löytyy huhtikuun lopulla helpommin ravintoakin, kun hirvet ovat vasoneet tai sudet jättäneet jälkeen raatojen rippeitä.
Tarhalla
sama rytmi
Sulo Karjalainen kertoo, että karhutarhalla eläinten rytmi on aivan samanlainen kuin metsässä. Kuusamossa ensimmäiset kontiot heräsivät viikko sitten.
Kertarysäyksellä karhu ei kuukausien unta katkaise. Se tulee ulos raukeana ja oleilee hissukseen pesänsä lähellä vuorokausia.
"Pitihän se Vyötillä herättyään kaataa yksi puu ja vielä aidan päälle, mutta yhdessä me otimme sen pois", Sulo Karjalainen puhuttelee kielipitkällä aidan silmästä karkkia tavoittelevaa ystäväänsä.
Karjalaisen ja Vyötin suhde on niin erikoinen, ettei vastaavaa löytyne koko maasta. Emonsa kevätmetsästyksessä menettänyt karhu tuotiin aikoinaan hänen hoiviinsa nyrkin kokoisena. Parivaljakon suhde on yhä niin luottamuksellinen, että Vyöti kulkee vieläkin vapaana luonnossa Karjalaisen kanssa - viranomaisen luvalla.
Vyöti ja viereisissä häkeissä viikon jalkeilla olleet Tessu ja Reetu sekä nuorukaiset Juuso ja Jooseppi ovat olleet Kerolla vuosia takuuvarmoja sydämensärkijöitä. Niitä käy vuosittain katsomassa lähes 30 000 vierasta.
"Aivan mahtavaa. Kyyneleet silmissä täytyy katsoa", kuvailee espoolainen Pentti Härkönen. Hän poikkesi kotimatkalla tarhalle vaimonsa Leilan kanssa.
Petotutkija Ilpo Kojolan mukaan RKTL:llä on seurannassa parikymmentä satelliittikarhua. Noin kymmenen liikkeitä voidaan seurata tietokoneen ruudulta. Valtaosa pantakarhuista vetäytyy talveksi rajan taakse Venäjälle.
Pieniä pentujaan pesässään suojeleva emo pysyttelee makuulla tiukasti. Sen häiritseminen on kohtalokasta.
"Jos emokarhu joutuu lähtemään pesästään, naaras ei palaa koskaan ja se on pentujen menoa", Ilpo Kojola sanoi.
