Suomen suurpedot -näyttely
on avoinna Oulun yliopiston eläinmuseon aukioloaikoina maanantaista perjantaihin kello 8.30-15.45 ja sunnuntaisin kello 11-15 vuoden 2008 loppuun.
Kolmevuotias Lauri Niemi näkee karhun kosketusetäisyydeltä elämänsä ensimmäistä kertaa. Laurin silmät loistavat.
"Äiti, tämä tuntuu ihanalta. Jos me löydetään oikea karhu, otetaan se lemmikiksi", Lauri sanoo äidilleen vetoavasti. Lauri sieppaa karhua kaulasta lähirutistusotteella ja työntää päänsä paksuun turkkiin.
Niemen perheen on ollut tarkoitus käydä vierailulla museossa jo monta kertaa aiemmin, mutta nyt päästiin asiaan Suomen suurpetojen houkuttamana. Laurin pikkusisko Saara Niemi käy silittämässä näytepaloista ensiksi suden ja sitten ilveksen turkkia. "Ihanaa", tyttö huokaisee.
Karhu, susi, ilves ja ahma saatiin arvovieraiksi juhlistamaan Oulun yliopiston 50-vuotisjuhlavuotta.
"Suomen suurpedot ovat ajankohtaisia, ne ovat esiintyneet paljon julkisuudessa. Halusimme tarjota tietoa näistä", sanoo yli-intendentti Jouni Aspi Oulun yliopiston eläinmuseosta. Samalla hän antaa luvan koskea karhua, silittää ja halia.
Näyttelyesineisiin ei ole aiemmin ollut lupa koskea. Kukapa ei olisi tuntenut vetoa kiellosta huolimatta silittää vaikkapa komeaa jääkarhua. "Eläimet kuluvat, kun niihin kosketaan", Aspi selventää.
Näyttelyn kokoaja Tuula Pudas keksi, että laitetaan esille karhu, jota voi koskettaa, ja jonka syliin pääsee istumaan ja kuvattavaksi. Eläinten kulumiseen on siis varauduttu.
"Lapset ovat museon ylivoimaisesti suurin kohderyhmä ja sen mukaisesti dioraamassa eli maisemoidussa mallissa piileksiikin liuta nalleja, jotka pitää löytää. Leikkimielinen kisa ratkeaa kesäkuun lopussa", Aspi sanoo. Samalla hän huomauttaa, että yli 20 vuotta vanhan dioraaman saisi uusia, normaalisti se kun tehdään kymmenen vuoden välein.
Tällä hetkellä Oulun yliopiston tutkijoita kiinnostavat etenkin ahma ja supikoira. Eläinten populaatiorakenne selvitetään samalla menetelmällä kuin karhun kohdalla, tutkimalla geneettistä rakennetta karvoista ja ulosteista sekä eristetyn dna:n perusteella.
Pedot liikkuvat omia teitään: Ilveksiä on tullut Ruotsista Suomen Tervolaan. Susi on levittäytynyt myös länteen ja etelään. Ahmaa puolestaan yritettiin siirtoistuttaa länsirannikon tuntumaan, jotta se olisi poissa haitalta poronhoitoalueilla, mutta peto ei ole menestynyt oikein hyvin uudella asuinalueella. Ilves puolestaan ei välttämättä viihdy poronhoitoalueella, siellä kun on liikaa lunta.
"Lukumääräisesti ilveksiä on Suomessa eniten", Aspi tietää.
Susikanta laski pitkäaikaisen kannan kasvuvaiheen jälkeen ja on tällä hetkellä noin 190-200 yksilöä. Sen sijaan ilves-, ahma ja karhukannat ovat kasvaneet: Suomen metsissä tallustelee jopa 850 mesikämmentä, yli 150 ahmaa ja jopa 1 500 ilvestä. Muitten suurpetojen kanta on edelleen kasvussa.
