Kolumni

Karhun naa­pu­ris­sa

Ihan jo kaupunkiasumusten porteilla ja porstuoissa liikuskelee laumoittain suomalaisiin korpimetsiin kuuluvia suurpetoja, kuten otsoja, kontioita, mesikämmeniä, nalleja, karvahousuja, metsänomenoita, köntiäisiä ja hallavanahkoja. Onpa Hiukkavaarassa Oulun kupeessa nähty peräti karhu, tuo metsän kultainen kuningas.

Ihan jo kaupunkiasumusten porteilla ja porstuoissa liikuskelee laumoittain suomalaisiin korpimetsiin kuuluvia suurpetoja, kuten otsoja, kontioita, mesikämmeniä, nalleja, karvahousuja, metsänomenoita, köntiäisiä ja hallavanahkoja. Onpa Hiukkavaarassa Oulun kupeessa nähty peräti karhu, tuo metsän kultainen kuningas.

Suurpetojen invaasio johtuu luultavasti siitä mistä kaikki muukin, kuten ainakin kaikki Ylen Puskaradion kuuntelijat tietävät: uudesta hallituksesta ja Euroopan unionista. On aihetta epäillä, että citykarhut ovat päässeet karkuun verohallituksesta. Kun perintöverotuksesta ollaan luopumassa, verokarhuilta sisätyöt vähenevät ja ne lähtevät levottomina kuljeskelemaan pitkin raitteja. Tavat niillä tietysti pysyvät entisellään, eli ihmisiä hätyytellään, ruoat syödään suusta ja kaatopaikatkin tongitaan verovilpin löytämiseksi.

EU puolestaan on juuri murjaissut maailmalle uuden susidirektiivin, joten on odotettavissa, että pian myös hukkia alkaa jolkotella päivähoitopaikkojen nurkissa vaaniskelemassa nollamaksuluokasta poistettavia punahilkkoja.

Mörköoopperaan saattaa olla myös ulkopoliittisia syitä, kun ulkoministerin virassa on aloittanut todellinen vauhtiveikko, Ilkka Kanerva. Hän ei pelota outoja karvaturreja läheskään yhtä paljon kuin edeltäjänsä Erkki Tuomioja, joka on karvaturri itsekin. Kanerva on ehtinyt jo tavata virkasiskonsa ja -veljensä sekä idässä että lännessä ja suorastaan vongata heitä vastavierailulle Suomeen. Onko siis ihme, jos tässä karhun naapurissa alkaa aivan uudenlainen vilske - onhan luultavasti myös Yhdysvaltain ulkoministerillä Condilla sukujuuria suomalaismetsissä, olisiko peräti Oulujoen Kontioita alun perin?

Miten sitten tavallinen puidenhalaaja tai metsäaktivisti voi parhaiten varautua suurpedon kohtaamiseen? Pyssyä niitä varten ei pidä ainakaan ottaa mukaan, sillä ammuskelu yleensä on ei-toivottua puuhastelua ja petojen ammuskelu erityisesti, koska siihen pitää olla lupa. Ennen metsään menoa kannattaa tarkistaa lähimmästä käräjäoikeudesta salakaatosakkojen tämänhetkinen taso ja miettiä sitten uudelleen, kumman ottaa metsään mukaan, pyssyn vai anopin.

Paras ase metsäretkelle on passi - nimenomaan se punakantinen EU-passi. Sitä kun vilauttaa mesikämmenelle tai susilaumalle, ne näkevät heti, että samaa kansalaisuuttahan tässä ollaan ja sitouduttu kaikkiin mahdollisiin EU-direktiiveihin. Niiden mukaan kumpikaan osapuoli ei saa tehdä pahaa toisilleen, joten molemmat jolkottelevat kaikessa rauhassa takaisin tahoilleen.

Toinen varokeino on muuttaa maalle, sillä petoelukat ovat selvästikin kaupunkilaistumassa. Kaupungit ovat yleensä pinta-alaltaan pienempiä kuin maalaispitäjät, joten karhun kohtaamisen todennäköisyys on kaupungeissa suurempi. Erityisen suositeltavia paikkakuntia ovat pinta-alaltaan suuret kunnat, kuten Inari ja Sodankylä - tai jos välttämättä haluaa pysyä kaupunkilaisena, todellisissa suurkaupungeissa Kuhmossa ja Pudasjärvellä riittää kyllä tilaa sekä karhuille että ihmisille.