Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pääsee arvioimaan Suomen karhukantaa entistä tarkemmin viime vuonna aloitetun kontioiden jätöksiin perustuvan dna-tutkimuksen tulosten selvittyä.
Erikoistutkija Ilpo Kojola kertoo, että maan tiheimmän kannan alueelta kerättävien jätösten analysointi alkaa ensi talvena, kun dna:t päästään määrittämään samoilta alueilta kahtena vuonna saaduista näytteistä.
"Ideana on se, montako näytettä samasta yksilöstä saadaan peräkkäisinä vuosina. Tulosten perusteella laaditaan kerroin, jota kannan kokoa arvioitaessa käytetään." Näytteitä alettiin kerätä Suomussalmelta ja Kuhmosta viime vuonna. Metsästäjät ja muut luonnossaliikkujat toimittivat Kainuun riistanhoitopiirin ja Metsähallituksen Petolan keräyspisteisiin kaikkiaan 300 kakkapalasta. Tämän kesän aikana niitä odotetaan kertyvän saman verran lisää.
Pohjois-Karjalassa keräys alkoi tänä vuonna. Kojola uskoo, että maakunnasta näytteitä saadaan vähintään vastaavanlainen määrä kuin Kainuun kahdesta kunnasta. Niiden määritykset tehdään Oulun yliopistossa.
Suomen karhukannan koon arviointi perustuu nykyisin petoyhdysmiesten havaintoihin. Kojolan mukaan systeemi on sinällään käyttökelpoinen, mutta mitä useampaan menetelmään arvio voidaan perustaa, sitä luotettavampi siitä saadaan.
Nyt koottavan dna-aineiston perusteella voidaan tehdä tarkempia päätelmiä lähinnä Pohjois-Karjalan ja Kainuun karhukannoista, mutta erityisen indeksin avulla otsojen lukumääriä on mahdollista arvioida jatkossa koko valtakunnankin osalta.
Näin on jo tehty Ruotsissa, missä hirvenmetsästäjien karhuista tiettynä aikana tekemien havaintojen määrää verrattiin myöhemmin samoilta tutkimusaluilta kerättyjen ulosteiden dna-määrityksiin. Indeksin avulla koko maan karhujen määräksi saatiin 2 500 yksilöä, mikä oli enemmän kuin ennen oli arvioitu.
Kojola ei kuitenkaan lähde ennakoimaan, mihin suuntaan dna-pohjainen menetelmä tulee viemään Suomen karhukannan koon arviointia. "Ruotsissa tulos oli ymmärrettävä, koska petoyhdysmiesverkostoa siellä ei ole", hän huomauttaa.
Nykyisin maassamme lasketaan elelevän 800--900 kontiota. Kesällä määrä nousee tuhanteen, kun itärajan takana talvehtineet mesikämmenet tallustelevat Suomen puolelle.
Ulosteista eristettävistä dna-profiileista Kojola uskoo saatavan myös muuta tietoa Suomen karhuista: esimerkiksi kannan geneettisestä rakenteesta ja yksilöiden välisistä sukulaisuussuhteista.