Karhujen roolista vasahävikin syntyyn haetaan uutta tietoa yrittämällä merkitä niitä tänä keväänä gps-lähettimillä itärajan tuntumassa Kuusamossa.
Satelliittien avulla kontioiden liikkeitä voidaan seurata tarkasti ja päätellä, ovatko niiden retket yhdistettävissä kuolevuuslähettimellä varustettujen poronvasojen menehtymiseen.
Jo muutamien vuosien ajan tehdyssä vasahävikkitutkimuksessa on ollut pullonkaulana se, ettei löydetyistä jäännöksistä ole voitu varmuudella sanoa, onko karhu nimenomaan tappanut lähetinvasan emänsä rinnalta. Se on voinut menehtyä omia aikojaankin, jolloin otso on käynyt vain aterioimassa valmiin ruokapöydän ääressä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) petotutkimusyksikkö koetti pyydystää karhuja pannoitettaviksi jo viime keväänä, mutta tuolloin pedot osasivat välttää tutkijoiden häkit. Niitä ei myöskään päästy tähtäilemän nukutuskiväärillä helikopterista, kuten aikomuksena oli.
"Nyt olemme liikkeellä viime vuotista aikaisemmin ja vähän leveämmällä rintamalla. Yritämme saada karhuja merkittäväksi myös haaskoilta ampumalla niihin nukutuspiikkejä piilokojusta", petotutkija Ilpo Kojola kertoo.
Kuolevuuslähetin
500:lle vasalle
Kolmivuotisen hankkeen aikana pyritään merkitsemään kymmenkunta kontiota etupäässä Oivangin paliskunnasta, joka on mukana RKTL:n vasahävikkitutkimuksessa nyt neljättä vuotta.
Kojolan arvion mukaan itäisellä poronhoitoalueella Savukoskelta etelään asustaa 80-100 yksilön karhukanta. Poromiehet pitävät rajan molemmin puolin liikehtiviä mesikämmeniä päätekijöinä vasojen katoamisessa.
Vasahävikkitutkimuksen yhtenä tavoitteena on saada lisätietoja petojen aiheuttamien tuhojen korvausjärjestelmän kehittämiseksi. Poronomistaja ei saa nykyisin petokorvausta kadonneesta vasasta, ellei voi todistaa syyllistä tapauksen taustalta.
Tänä keväänä tutkimuksessa ovat Oivangin ohella mukana viime vuoden tapaan Poikajärven paliskunta Rovaniemen maalaiskunnassa ja Käsivarren paliskunta Enontekiöllä.
Oivangissa selvitetään nimenomaan nisäkäspetojen, lähinnä karhun osuutta kevään ja kesän vasakatoon. Käsivarressa ja Poikajärvellä porotutkimusta kiinnostaa taas saada uutta aineistoa kotkakorvausten kehittämisen tarpeisiin, porotutkija Harri Norberg sanoo.
"Tarkoituksena on selvittää maakotkan saalistuskäyttäytymisen eroja avoimen tunturin ja metsämaaston välillä", täsmentää Norberg.
Kuolevuuslähetin alkaa lähettää signaalia vastaanottimeen, jos vasa lopettaa liikkumisensa. Se voidaan paikallistaa maastosta ja jäännökset kerätään tutkijoiden analysoitaviksi.
Tänä keväänä lähettimiä laitetaan yhteensä noin 500:lle vasalle. Oivangin ja Poikajärven paliskunnissa niitä on käytettävissä molemmissa noin sata ja Käsivarressa noin 300.
Norbergin mukaan tähän mennessä on selvinnyt muun muassa se, että luonnonolot on yksi vasahävikkiin selvästi vaikuttava tekijä.
Mikäli vaatimet ovat lisääntymisaikaan hyvässä kunnossa talven edullisen ravintotilanteen seurauksena ja edelliskesän vähäisen räkän ansiosta, myös vasat syntyvät hyväkuntoisina. Korkeiden syntymäpainojen on todettu parantavan niiden selviytymismahdollisuuksia, jolloin hävikki jää pieneksi vaikka petojen määrät olisivatkin ennallaan.
Vuosi sitten vaatimet olivat vahvassa vasontakunnossa koko poronhoitoalueella, ja se näkyi myös Oivangin tutkimusporoissa: reilusta sadasta lähetinvasasta vain pari oli lopettanut juoksunsa.
Lähettimien löytöprosentti jäi neljään, kun taas kahtena edellisvuonna se oli 16-17.
Norbergin mielestä asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että aikaisen kevään johdosta karhuilla oli tarjolla vihantaa valkuaista eineeksi, jolloin niiden ei tarvinnut vaivautua vasajahtiin.
Tavanomaista pienempi kuolleisuus todettiin viime keväänä myös Käsivarren lähetinvasoilla, joita päätyi kotkan kynsiin odotettua paljon vähemmän.
"Poroille suotuisat luonnonolot näyttävät olevan merkittävä vasakuolleisuutta ehkäisevä tekijä varsinkin juuri kotkan suhteen", Norberg toteaa.
Vasahävikkitutkimuksessa mukana oleva Oivangin paliskunnan poromies Olavi Aikkila pääsi aloittamaan vasojen merkitsemisen tänä keväänä tavanomaista selvästi aikaisemmin.
Ensimmäinen syntyi aituukseen 25. huhtikuuta, kun se viime vuonna tapahtui vasta 8. toukokuuta. Tiistaihin mennessä hän oli päästänyt tutkimusvasojaan maailmalle emänsä seurassa jo alun toistakymmentä."Kesä oli poroille kaikin puolin hyvä, mikä aikaisti niiden kiimaa syksyllä", Aikkila selittää.
Aikkila varustaa vasat lähettimellä 4-5 vuorokauden vanhoina. Samalla hän kirjaa niistä muistiin tutkimukselle tarpeellisia tietoja, kuten painon ja yleiskunnon.
Viime vuoden tapaan hän on voinut tehdä sen toiveikkaalla mielellä.
"Vasat ovat nytkin erittäin hyväkuntoisia ja vantteria. Niillä pitäisi olla hyvät selviytymismahdollisuudet myös karhua ajatellen."
Vaatimista tiedot on pantu ylös hyvissä ajoin ennen vasontaa.
Aitaamallaan soisella 15 hehtaarin alueella Aikkila odottaa vasonnan olevan vilkkaimmillaan toukokuun puolenvälin paikkeilla.