Kuhmo Vesisade tuntuu hiljalleen yltyvän, kun kuuden hengen seurue taivaltaa metsässä kohti itärajaa. Määränpäänä on kuhmolaisen Wild Brown Bear -yrityksen karhukoju ja toiveena on päästä näkemään yön aikana edes yksi metsän kuningas.
Kolme tuntia kulunut ja karhuista ei havaintoja. Lokit ovat käyneet nappaamansa omat iltapalansa haaskalta, mutta muuten on rauhallista. Suomen ja Sveitsin välinen karhuaiheinen tietokilpailu päättyi tasapeliin 3-3.
Edellisenä iltana alueella oli nähty kolme karhua ja ensimmäiset olivat tulleet paikalle pian kahdeksan jälkeen. Tarkka aika on 21.07, kun jotain vilahtaa suoraan edessä.
- Hei tuolla, kuuluu kuiske kopissa.
Epäluuloisesti haaskaa lähestyvä nuori karhu käy näyttäytymässä aukion reunassa, mutta pelko on vielä nälkää suurempi. Karhu painelee takaisin metsään ja kuvat jäävät ottamatta.
- Tuo äskeinen karhu oli Vili-niminen RKTL:n tutkimuskarhu, jolle laitettiin tutkimuspanta täällä kolme viikkoa sitten. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt ennen kuin nyt, karhuoppaana toimiva ranskalainen Sabrina Logeais valistaa.
Vilinää haaskalla
Sade tuntuu vain kiihtyvän. Jospa otsot jäävät suuren puun alle kuivempaa keliä odottelemaan?
- Tällainen sade ei vaikuta karhujen liikkumiseen. Jos olisi oikein kuuma, niin silloin jäisivät makaamaan jonnekin, Sabrina tietää.
Samassa tapahtuu jotain taaempana olevan lammen reunassa. Metsästä laukkaa aukealle karhu, joka käy nappaamassa nipun lohen perkuutähteitä mukaansa.
- Se oli Aulis, sen tapana on käydä hakemassa nippu kalaa ja mennä sitten metsään syömään, karhuoppaamme kertoo.
Ja hetkeä myöhemmin saadaan ensimmäiset kuvat. Massiivinen Valeri saapuu ruokailemaan etummaiselle haaskalle ja samaan aikaan kisailevat kauemmalla paikalla Aulis ja vielä nimetön naaraskarhu. Valeri huomaa tapahtuneen ja käy häätämässä pariskunnan metsän siimekseen.
Tasan puolelta öin saapuu kaukainen vieras sateen keskeltä. Riista- ja kalatalouden ensimmäisiin tutkimuskarhuihin lukeutuva Terho painoi jo vuonna 1998 komeat 326 kiloa, kun sille laitettiin radiopanta. Terhon puolustukseksi on sanottava, että meneillään oli silloin massakausi, kun karhu oli syönyt itsensä täyteen talviunia varten.
- Terho käy täällä harvoin. Se asustelee pääasiassa Viiksimon suunnassa, mutta liikkuu rajan lähellä pitkiä matkoja, nelisen vuotta Kuhmossa asustellut ranskalainen karhuoppaamme selvittää.
Terho ei ruokapaikalta pois hätäile. Se syö suurimman etuoikeudella mahansa täyteen yön pimeinä hetkinä. Kun sade lakkaa ja päivä valkenee, viimeiset karhut häviävät päiväunille. Kainuulaisen karhuyön saldo oli tällä kertaa viisi eri karhua. Muruakaan karhujen yön kala-ateriasta ei enää seuraavaan kertaan jäänyt.
Kuvatekstit:
Mikä täällä haisee? Ei kai ihmisiä ole paikalla? Väliin haaskalla ruokaileva karhu tuntuu tutkailevan outoja hajuja. (kuva: Pekka Moliis)
12 tunnin väijyminen kuvan karhunkuvauskopissa tuotti saldoksi viisi karhua. (kuva: Pekka Moliis)