Jos kohtaa luonnossa karhun, joka ei väisty tieltä ja käyttäytyy uhkaavasti, karkuun ei kannata suin päin sännätä.
Sulo Karjalainen Kuusamon Suurpetokeskuksesta neuvoo, että paras tapa selviytyä tilanteesta on pysähtyä ja perääntyä tuloreittiä pitkin rauhallisesti takaperin kävellen.
"Karhu pelkää ihmistä ja kokee varsinkin tämän kasvot pelottavana. Mutta jos sille kääntää selkänsä, se katsoo olevansa voiton puolella ja lähteekin herkästi perään", hän perustelee ohjetta.
Otsoa ei saa kuitenkaan tuijottaa perääntyessä silmiin, koska se kokee tiukan katseen haasteena ja voi antaa sille syyn hyökätä. Juosten kohtaamispaikalta ei kannata lähteä pelkästään jo sen takia, että halutessaan kontio nappaa karkulaisen helposti kiinni. "Karhu on niin nopea, että ei siinä ihminen montakaan askelta ehtisi ottaa. Juoksemaan lähtemisellä vain varmistaa sen, että saa karhun kimppuunsa", Karjalainen sanoo.
Uhkatilanteessa monelle voisi tulla mieleen paeta petoa puuhun, mutta siinä ei ole Karjalaisen mielestä mitään järkeä.
"Isokin karhu kiipeilee ketterästi ja tempaisee puuhun nousseen kyllä äkkiä takamuksista alas."
Lähes poikkeuksetta karhut väistävät kaksijalkaista tämän havaittuaan. Naarat voivat käyttäytyä toisin pienten pentujen kanssa liikkuessaan.
"Jos ihminen joutuu vaikkapa juoksulenkillä yllättäen emon ja pentujen väliin, tilanteesta tulee hankala. Emo kokee paikalle ilmestyneen vaaraksi jälkikasvulleen, joita se pyrkii tietenkin puolustamaan." Mikäli karhuemo ryntää päälle, tukalasta tilanteesta voi vieläkin selvitä.
"Pitää kääntyä mahalleen, vetää pää tiukasti hartioihin ja laittaa kädet niskan suojaksi. Emo mahdollisesti vain nuuskii makaajaa ja poistuu paikalta huomatessaan saavansa pennut turvaan." Asennossa pitää kuitenkin olla tovin aikaa tilannetta varovasti siltä varalta tarkkaillen, että emo on jäänyt lähistölle vielä väijyksiin.
"Paikalta tulee poistua hissukseen ja aluksi takaperin niin, että kasvot ovat suunnassa, johon karhu on kadonnut." Kun karhun pennut ovat pieniä, kannattaa Karjalaisen mielestä liikkua metsässä varmuuden vuoksi hieman ääntä pitäen, jotta emo ei tule yllätetyksi.
Näin käy lähinnä silloin, kun se on tuulen yläpuolella, eikä ehdi vainuta ajoissa lähestyjää.