Kuusamossa työskentelevillä rajavartijoilla oli keskiviikkoaamuna mieliinpainuva partiokeikka, kun itärajan tuntumassa olevilla pitkospuilla asteli vastaan karhu.
– Venäjän puolelta se lähti tulemaan. Seurasimme sitä avonaisen suon takaa muutaman minuutin ajan. Se oli noin 250 metrin päässä, kertoo partiossa ollut Kuusamon rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Jyrki Säkkinen.
Karhu tallusteli kaikessa rauhassa Suomen puolelle ja päätyi rajavartioiden käyttämille pitkospuille. Eläin ei huomannut lainkaan rajavartijoita, ennen kuin he korottivat ääntään ja vihelsivät. Karhu oli silloin noin 40 metrin päässä.
Ihmiset huomattuaan karhu pyörähti ympäri ja lähti juoksemaan takaisin päin. Parin askeleen jälkeen eläin putosi pitkospuilta ja kurvasi rapa roiskuen takaisin Venäjälle.
– Ei se hirmuista kyytiä mennyt, vaikka juoksemalla menikin, Säkkinen kertoo.
– Aikuinen karhu se oli. Ihan hyvän kokoinen.
Säkkisen partiokaverilla oli mukana myös nuori rajakoira, kahdeksan kuukauden ikäinen saksanpaimenkoira. Se ei huomannut karhua ennen kuin se tuli näköetäisyydelle.
Kohtaaminen ei hirvittänyt
Karhulla on tunnetusti hyvä haju- ja kuuloaisti, mutta rajavartioiden olemassa oloa se ei huomannut ennen kuin lähietäisyydeltä.
– Tuuli puhalsi silloin lännestä. Me olimme menossa etelästä pohjoiseen. Eläin ei haistanut meitä, Säkkinen sanoo.
Keskiviikkona aamupäivällä oli myös varsin voimakas tuuli, minkä vuoksi karhu ei todennäköisesti kuullut tulijoita.
Vaikka itärajan tuntumassa liikkuu karhuja, ihmiset näkevät niitä harvoin. Säkkinen kertoo, että hän on kohdannut karhun työkeikalla kerran aikaisemmin. Tapaaminen metsän kuninkaan kanssa ei hirvittänyt.
– Sitä tietää niiden käyttäytymisen. Kun yksittäinen karhu tulee vastaan, se todennäköisesti väistää.
Niin teki keskiviikkona Suomen puolelle astellut yksilökin. Se tallusteli kaikessa rauhassa siihen asti, kun se näki ihmiset.
– Mieliinpainuvaa se oli. Harvoin pääsee ihastelemaan karhuja usean minuutin ajan, Säkkinen toteaa.
Juttuun lisätty maininta koirasta 17.6.2016.