Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen teki kalastus- ja jahtimatkan pitkäaikaisen ja hyvän ystävänsä, Venäjän rajavartiolaitoksen komentajan, kenraali Vladimir Bromichevin vieraana Kamtshatkan niemimaalle Itä-Siperiaan. Retkellään Siuruainen kaatoi 350-kiloisen uroskarhun; yhtä iso uros kaatui tänä syksynä Venäjän Karjalassa.
Bromichev työskenteli aikanaan Karjalassa ja otti kymmenen vuoden Moskovan hiljaisuuden jälkeen yhteyttä Siuruaiseen. Jo kaksi vuotta sitten hän pyysi Siuruaista jahtimatkalle kauas Sahalinille.
Nyt maaherra lensi Moskovasta Novosibirskin kautta valtionjohdon virkakoneella. Isäntänä oli Venäjän merivalvonnasta vastaava komentaja, koska Bromichev oli samaan aikaan Vladimir Putinin ja Monacon ruhtinas Albertin mukana.
Kamtshatkan pääkaupungista Petropavloskista seurue matkasi helikopterilla 500 kilometriä pohjoiseen hyvin yksinkertaiselle leirille korjakkien alueella. Leiristä on 140 kilometrin matka lähimpään asutukseen ja 350 kilometriä lähimmälle tielle.
Kamtshatka on kaksi kertaa Iso-Britannian kokoinen ja sää on yllätyksellinen.
Siuruaisen mukaan he olisivat jääneet mottiin, elleivät olisi tunnissa saaneet lentolupaa paluuseen; he ehtivät nipin napin tielle. Puolentoista tunnin lento vaihtui 18 tunnin automatkaksi.
"Luontohan on siellä mahtava, riistaa ja kalaa on runsaasti."
Tuliperäinen Kamtshatka on lohien ja karhujen maa. Siuruaisen mukaan hirvi voi painaa tuhat kiloa ja niiden jopa satakiloiset sarvet voivat olla 30-piikkisiä. Ruskeakarhuihin kuuluvat otsot kasvavat ravinteikkaassa erämaassa selkäpituudeltaan kolmimetrisiksi, tuhatkiloisiksi jössiköiksi.
"Se on eränkävijän taivas, jonne hirveän harvat pääsevät."
Sinne järjestetään Alaskasta jahtimatkoja, joiden hinnat ovat kymmeniä tuhansia dollareita. Seurue oli perillä kolme päivää, pääsääntöisesti kalastellen ja karhujahdissa. Maisema on rehevää, vaikeakulkuista ja arkoja karhuja on vaikea nähdä. Leirin ainoa pesupaikka oli vulkaaninen lähde, jossa vesi oli 60-asteista.
"Siellä on todellakin alueita, joilla ihmisiä on tuskin koskaan ollut", Siuruainen kehuu eksoottista paratiisia.
Hän joutui suostumaan siihen, että metsästäjä on ketjussa yksinään ja hänen on pärjättävä, jos karhu tulee vastaan. Karhunjälkiä oli todella runsaasti, jopa 18 sentin levyisiä tassunkuvia vulkaanisessa hiekassa. Kymmenen minuutin päästä kulkijan jälkien päällä oli jo karhun jäljet.
"Metsästyksen säännöt ovat hyvät, pitää toimia sääntöjen mukaan."
Siuruainen kaatoi karhun retken viimeisenä iltana. Se nyljettiin ja kallo keitettiin huolellisesti. Talja jäi sinne. Sen tuominen vaatii monimutkaisen prosessin ja maksaakin, mutta onnistuu niin kuin maaherran virkahuoneen kolme taljaa todistavat.
"Tämä on ollut viranomaistyön yksi ulottuvuus. Päivällä on hoidettu asioita, illalla on oltu jahtipuuhissa", Siuruainen korostaa.
Vastavuoroisesti esimerkiksi Karjalan johto on vieraillut täällä hirvijahdissa.
"Karjalan päämiehet ovat pystyneet meillä kaatamaan muutaman hirven."
Siuruainen korostaa, että karhupopulaatio on Venäjällä suuri ja kunkin yksilön metsästykseen täytyy olla asianmukainen lupa. Jahdit ovat Venäjällä hyvin järjestettyjä ja riistanhoidosta kannetaan myös vastuuta.
Siuruainen on tehnyt jahtimatkoja itänaapuriin kymmenen vuoden ajan.