Pääkirjoitus

Ka­rens­si­py­kä­lä käyt­töön

Erityisavustajien asema on poikkeuksellinen, sillä heillä on keskeinen asema hallituksen politiikan taustavalmistelussa. Pelisäännöt tulevat läpinäkyviksi, jos lakimuutoksen mahdollistamat karenssisopimukset otetaan käyttöön.

Ministereiden erityisavustajien siirtyminen yksityisten yritysten ja viestintätoimistojen palvelukseen herättää huomiota. Viemisinä on usein arvokasta tietoa ja kontakteja. Tuorein tapaus on perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) erityisavustajan Eeva Salmenpohjan valinta Keskon yhteiskuntasuhteiden johtajaksi.

Rehulan avustajan siirtyminen Keskoon näyttää erikoiselta, kun tiedossa on, että Kesko on ajanut aktiivisesti alkoholin ja reseptivapaiden lääkkeiden myynnin vapauttamista.

Vaikka Rehulan erityisavustajan nimityksellä ei olisi yhteyttä hänen avustajan tehtäviinsä, päivittäistavarakaupalla tuskin on mitään sitä vastaan, että se nappaa yhteiskuntasuhdejohtajakseen henkilön, joka on päivittäin työskennellyt kansalaisten terveyspalveluista vastaavan ministerin kanssa.

Suomessa on avoimet työmarkkinat, joten jokainen voi halutessaan vaihtaa työpaikkaa. Sama oikeus koskee myös valtion määräaikaisessa virkasuhteessa toimivia ministereiden erityisavustajia.

Asiat ovat kuitenkin sitä, miltä ne näyttävät. Aina ei näytä hyvältä. Karenssikeskustelu sai viime syksynä vauhtia, kun kokoomuksen ministeriryhmän ykkösavustaja Joonas Turunen siirtyi terveydenhuoltoyhtiö Mehiläisen liiketoiminnan kehityspäälliköksi.

Erityisavustajien asema on poikkeuksellinen, sillä heillä on keskeinen asema hallituksen politiikan taustavalmistelussa. Avustajat ovat asioiden ytimessä toimivia poliittisia työrukkasia, joilla on paljon epäsuoraa valtaa. He neuvottelevat asioista ministerinsä toimeksiannosta, sovittelevat näkemyksiä muiden avustajien kanssa, toimivat yhdyshenkilöinä ja kuiskaajina.

Lisäksi lobbarit ja media ovat yhteydessä avustajiin, joiden takkiin tarttuu väkisinkin ainutlaatuista tietoa valmistelusta ja vaihtoehdoista.

Viime vuosina on nähty myös näyttäviä ministeritehtävissä olleiden poliitikkojen loikkauksia yrityselämän johtotehtäviin ja konsulteiksi. Poliitikot eivät ministereinä toimiessaan kuitenkaan ole valtion virkamiehiä, joten karenssi ei suoraan koske heitä.

Ainakin virkasuhteisten kohdalla harmaalla alueella liikkuvia käytäntöjä on syytä siistiä. Tammikuun alusta tuli voimaan odotettu valtion virkamieslain muutos, joka mahdollistaa enintään kuuden kuukauden pituiset karenssisopimukset. Muutos on niin tuore, että tiettävästi uutta lakimuutosta ei ole vielä sovellettu käytäntöön.

Karenssisopimuksia on syytä solmia, jotta uravaihdosten jääviyden ja esteellisyyden mausta päästään eroon. Pelisääntöihin toisi selkeyttä, jos karenssisopimukset solmittaisiin jatkossa ministereiden erityisavustajien kanssa. Mitään estettä ei ole sille, että sopimuksia sovelletaan jo nykyiseen avustajakaartiin. Pykälät on hyvä ottaa käyttöön eikä jättää niitä pölyttymään.

Karenssisopimus voidaan tehdä virkamiehen kanssa, jolla on suojattua tietoa, jota voi käyttää omaksi tai toisen hyödyksi tai vahingoksi.