Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja pitkäaikaisen keskustavaikuttajan Riikka Moilasen uraloikka yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tuottavan yrityksen Oulun alueyhtiön toimitusjohtajaksi on herättänyt keskustelun karenssin tarpeellisuudesta kuntasektorilla.
Myös yrittäjänä ja kansanedustajana toiminut Moilanen on Pihlajalinnalle todennäköisesti unelmavalinta. Rivivaltuutettuna hänelle jää edelleen suora yhteys Suomen viidenneksi suurimman kaupungin päätöksentekoon.
Moilasen tehtävävaihdos osuu murrokseen, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja siihen kytkeytyvä maakuntauudistus panevat kansalaisten kannalta keskeiset ja suuria rahasummia pyörittävät palvelut uusjakoon.
Yksityisen ja julkisen sektorin välillä kasvava liikehdintä on sinällään tervetullutta. Kyse on kuitenkin myös siitä, miltä asiat näyttävät. Siksi pelisäännöt ja säännökset ovat tarpeen. Yksityinen sektori on jo jonkin aikaa varautunut tulevaan valikoimalla palkkalistoilleen henkilöitä, joilla on uusien tehtävien hoidon kannalta olennaista osaamista ja valmiita yhteiskunnallisia ja kansainvälisiä suhteita.
Selvää on, että lähivuosina tarvitaan enenevästi lobbaustaitoisia ihmisiä. Ketkäpä tällaisiin tehtäviin sopisivat paremmin kuin sujuvasanaiset ja esiintymistaitoiset poliitikot, johtavat virkamiehet ja erityisavustajat, jotka ovat entisessä elämässään valmistelleet ja päättäneet asiat valtakunnallisella, maakunnallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Sisäpiirissä takkiin tarttuu väkisinkin tietoja ja taitoja, joita ulkopuolelta tulevan on vaikea hankkia.
Siksi yhteiskunnallista osaamista on viime aikoina ostettu terveysyritysten ohella myös viestintäyrityksiin. Ministeritason henkilöt puolestaan ovat kelvanneet kansainvälisten yritysten palvelukseen. Juuri tämän takia pelisääntöjen pitäisi olla selkeät, ettei syntyisi epäilyjä ja kiusausta käyttää hyväksi tehtävissä kertynyttä salassa pidettävää tietoa.
Karenssisääntöjen lisääminen kuntien johtosääntöihin olisi perusteltua. Selkeät pelisäännöt ja karenssi ovat hyviä keinoja hälventää epäilyjä puolin ja toisin.
Alkuvuonna voimaan tulleen virkamieslain uudistuksen myötä valtion virkamiesten karenssiajaksi voidaan sopia puoli vuotta. Näin menetellään tapauksissa, joissa henkilöllä on ollut pääsy salassa pidettäviin tietoihin, joista voi olla uudessa tehtävässä hyötyä.
Toinen asia on, jos kansanedustajat ja valtuutetut vain muutamia kuukausia vaalien jälkeen lähtevät muihin tehtäviin. Äänestäjilläkin pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja siitä, että heidän päättäjiksi äänestämänsä ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita työstään.
Kukaan ei silti ole korvaamaton, ja elämässä on silloin tällöin tehtävä henkilökohtaisia valintoja. Myös Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi löytyy sopiva ja pätevä seuraaja. Keskustan valtuustoryhmän ehdotus on vaatimukset hyvin täyttävä professori Kyösti Oikarinen.