Maailman yli miljardin katolista uskoa tunnustavan pitää alkaa taas pohtia paavin seuraajakysymystä ja kirkkonsa tulevaisuutta.
Mutta kun paavi valitaan, hänet valitaan eliniäksi. Valintaprosessi on muuttunut monta kertaa vuosisatojen kuluessa. Viimeisimmän muutoksen siihen on tehnyt nykyinen paavi itse.
Valinta tapahtuu
15-20 päivässä
Kun paavi kuolee, pyhän kardinaalikollegion vanhin eli Camerlengo varmistaa, että kuolema on todella tapahtunut. Hän kumartuu vainajan yläpuolelle ja kutsuu häntä kolme kertaa ristimänimellä. Jos hän ei saa mitään vastausta, hän julistaa paavin kuolleeksi ja määrää, että ns. kalastajan sormus, johon on kaiverrettu hallitsevan paavin nimi ja paavillinen sinetti, murretaan.
Näiden toimenpiteiden jälkeen Camerlengo alkaa valmistella perinteistä yhdeksän päivän suruaikaa ja paavin hautajaisia, jotka nykyisin ovat varsin yksinkertaiset.
Kolmen kollegion sisältä valitun virkailijan avustamana Camerlengo johtaa uuden paavin valintamenettelyä. Kun paavin kuolemasta on kulunut 15-20 päivää, pyhä kardinaalikollegio kokoontuu valitsemaan hänelle seuraajaa. Kardinaalit tulevat maailman joka kolkalta, ja paavi on omakätisesti valinnut heidät neuvonantajikseen ja avustajikseen. Äänioikeutettuja kardinaaleja on 135.
Rooman Pietarin kirkossa pidetyn messun jälkeen kardinaalit siirtyvät Sikstuksen kappelin vartioituun lisärakennukseen suorittamaan vaalin, jota kutsutaan konklaaviksi. Jokainen kardinaali vannoo suojelevansa vaalisalaisuutta. Valanrikkojaa uhkaa kirkonkirous.
Vailla yhteyttä
ulkomaailmaan
Kardinaalit kirjaimellisesti suljetaan lisärakennukseen, joka on tutkittu läpikotaisin mahdollisten salakuuntelulaitteiden varalta. Heillä ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Sisäänkäynnit sinetöidään ja ikkunoiden eteen vedetään verhot.
Seuraavana aamuna kardinaalit osallistuvat Sikstuksen kappelissa pidettävään messuun, minkä jälkeen varsinainen vaali alkaa. Paavi Paavali VI:n aikana tehtyjen uudistusten mukaan vain alle 80-vuotiailla kardinaaleilla on oikeus äänestää. Vaikka jo satoja vuosia paaviksi on valittu aina joku kardinaaleista, teoriassa kuka tahansa täysi-ikäinen miespuolinen roomalaiskatolinen on kelvollinen paaviehdokkaaksi.
Vaali toimitetaan suljetulla lippuäänestyksellä Camerlengon ja hänen kolmen avustajansa toimiessa ääntenlaskijoina. Aiemmin paaviksi valitsemiseen vaadittiin kaksi kolmannesta äänistä ja vielä yksi ääni sen päälle.
Vuonna 1996 paavi Johannes Paavali II muutti tätä sääntöä niin, että jos vaalit jatkuvat ratkaisemattomina 12 tai 13 päivää, kardinaalit voivat tehdä valinnan yksinkertaisella enemmistöllä (puolet äänistä plus yksi ääni).
Joka aamupäivä toimitetaan kaksi äänestystä ja iltapäivällä vielä kaksi lisää, kunnes vaalitulos ratkeaa. Jokaisen äänestysistunnon jälkeen vaaliliput poltetaan. Jos äänestyksen tulos on ratkaisematon, paperiin lisätään kemikaalia, joka synnyttää mustaa savua. Vatikaanin palatsin savupiipusta tupruava savu on Pietarin kirkon aukiolla vaalia seuraaville ihmisille merkki siitä, että kirkko on yhä vailla paavia.
Valkoinen savu
kertoo valinnasta
Kun kollegio lopulta pääsee ratkaisuun, kardinaalit vetävät kankaisen katoksen istuimiensa ylle, mutta juuri paaviksi valitun kardinaalin istuimen yllä oleva katos pysyy taitettuna. Viimeisen äänestyksen liput poltetaan ja niistä nouseva valkoinen savu kertoo katsojille, että vaali on saatu päätökseen.
Kardinaalikunnan vanhin kysyy, ottaako valittu jäsen paaviuden vastaan. Jos näin tapahtuu, hänet nimitetään Rooman piispaksi ja muut kardinaalit osoittavat hänelle kunnioitustaan.
Sitten kardinaalikunnan vanhin astuu Vatikaanin parvekkeelle ja huutaa: "Habemus papam". ("Meillä on paavi.") Tämän jälkeen vastavalittu paavi astuu esiin tervehtimään ja siunaamaan odottavaa maailmaa.
