Kiinteistöalalla on tapana vakuuttaa, että kolme tärkeintä asiaa ovat sijainti, sijainti ja sijainti. Floridalaisen Briny Breezes -nimisen asuntovaunukylän 488 perhettä pääsi todistamaan väitteen todenmukaisuutta harvinaisella tavalla, kun paikallinen kiinteistösijoittaja teki heidän omistamalleen osuuskunnalle 510 miljoonan dollarin eli noin 392 miljoonan euron tarjouksen sen maiden ostamisesta.
Kaupan hyväksymisen jälkeen jokainen osuuskunnan jäsen kuittaa keskimäärin toista miljoonaa dollaria ja saa vielä viedä talonsakin mukanaan.
On helppo ymmärtää asukkaiden kiusausta, sillä Briny Breezesin asukkaiden keskivuositulot olivat viime vuonna vain noin 35 000 dollaria.
Miljoonien muiden amerikkalaisten tapaan monet heistä ovat asuneet asuntovaunupuistossa vain siksi, että se oli heille ainoa tapa saada oma katto päänsä päälle.
"Sydän vuoti verta, mutta järki sanoi, että on paras myydä. Tällaisia tilaisuuksia ei tule liian usein", kertoo 15 vuotta Briny Breezesissä asunut Frank Coppola.
Ratkaiseva äänestys alueen kohtalosta pidettiin kuukausi sitten. Vaikka asiasta käytiin kiivastakin sananvaihtoa, tulos oli lopulta selvä, 82 prosenttia osuuskunnan jäsenistä kannatti myymistä.
Sopimuksen mukaan nykyiset asukkaat lähtevät alueelta viimeistään vuonna 2009.
"Tämä kylä ehti olla tässä yli 60 vuotta", Frank Coppola, 74, kertoo haikeana näyttäessään huolellisesti hoidettujen valkoisten asuntovaunujen eli trailerien rivistöjä. Vaikka niiden alla on pyörät ja talot voidaan tarvittaessa hinata muualle, monet Briny Breezesin trailereista näyttävät oikeilta pikkutaloilta.
Eteen on rakennettu kuistit, alustarakenteet pyörineen on piilotettu sokkelilaudoituksen sisään ja lähes jokaista asuntoa ympäröivät huolellisesti leikatut pensasaidat. On helppo nähdä, että täällä kodeista on pidetty hyvää huolta. Kuin ihmeen kaupalla alue on viime vuosina säästynyt myös hurrikaanien tuhoilta.
Lähes kaikilla mittareilla mitattuna Briny Breezesin asukkaat sattuivat samaan lottovoiton, kun kiinteistöhait iskivät silmänsä heidän traileripuistoonsa. Ellenor ja Gerhardt Siemens muuttivat Briny Breezesiin 2001 ja maksoivat osuudestaan silloisen hintatason mukaan 38 000 dollaria.
Vuosikymmenen alussa osuuskunnan jäseneksi pääsi keskimäärin 35 000 dollarilla, joten parhaimmillaan viimeksi tulleet tienaavat nyt sijoituksensa lähes 30-kertaisena takaisin. Aikaisemmin tulleet ovat maksaneet osuuksistaan vieläkin vähemmän. Vain maa kuuluu osuuskunnalle, itse trailerit ovat asukkaidensa omaisuutta.
"Ongelma on nyt kuitenkin taas löytää uusi paikka asua", Ellenor Siemens muistaa valittaa. Vaikka rahaa olisi nyt oikeankin asunnon ostoon, Siemensit vakuuttavat pysyvänsä uskollisina elämäntavalleen. He jatkavat asumista siirtettävässä kodissa jossain muualla.
"Monissa traileripuistoissa on alaikäräjana 55 vuotta ja koska olemme nuorempia, meillä ei ole asiaa sellaisiin", Ellenor Siemens kertoo.
Suurin osa amerikkalaisista traileripuistoista on yksityisiä bisneksiä, joissa asukkaat maksavat tontistaan vuokraa maanomistajalle. Viime vuosien kiinteistöboomin myötä monet hyvillä paikoilla sijainneet puistot ovat hävinneet maanomistajien ryhdyttyä rahastamaan myymällä maansa kiinteistöjalostajille.
Asukkaat ovat tavallisesti vain saaneet häädön ja joutuneet hinaamaan kotinsa lyhyellä varoitusajalla muualle.
Briny Breezesin tapaiset osuuskunnat ovat harvinaisuuksia. "Tämäkin oli alun perin yksityinen farmi, mutta osuuskunta perustettiin jo 49 vuotta sitten", Coppola kertaa alueen historiaa.
"Täällä on yleensä viihdytty niin hyvin, että osuuksia on vapautunut myytäväksi lähinnä kuolemantapausten kautta. Suurin osa asukkaista on ikäihmisiä."
"Lisäksi täällä on paljon sellaisia, jotka ovat asuneet täällä vain talvella ja palanneet aina kesäksi koteihinsa muun muassa New Yorkiin ja muihin pohjoisen suuriin kaupunkeihin."
"Heidänkin on nyt löydettävä uusi talvimökkinsä jostain muualta", Coppola päättää eikä näytä häivääkään surulliselta.