Suomen parhaat leirintäalueet vetävät karavaanareita kesäkuukausina ruuhkaksi asti. Vaikka asuntovaunuväki viihtyy hyvin omassa sakissaan, joukossa on entistä enemmän oman tien kulkijoita.
"Jäsenmäärä lisääntyy koko ajan, mutta yhdistysten treffitapahtumiin tulee entistä vähemmän väkeä", harmittelee Juhani Tolsa, karavaanari vuodesta 1973, ja myös suositun SFC-Kohtauspaikan pitäjä.
Tolsa epäilee, että tapaamisten suosion lasku voi johtua perinteisen karavaanariväen ikääntymisestä.
Osa uudemman polven karavaaneista välttelee leirintäalueita ja yöpyy veneiden laskupaikoilla tai levähdysalueilla.
Varsinkin veden lähistöillä olevilla levähdysalueilla näkee usein asuntoautokuntia yöpymässä. "Näistähän ei tarvitse maksaa. Monilla on mukanaan kanootti, joten harrastuspaikat ovat lähellä", vaalalainen karavaanari Mika Helppi kertoo.
Hintataso karavaaniyhdistysten sopimusalueilla on karavaaniyhdistyksiin kuuluville noin puolet tavan matkailijaan verrattuna. SFC-alueet ovat asuntovaunujen ja --autojen suosiossa, koska tavallisella leirintäalueella yöpyminen saattaa maksaa karavaanarille useita kymmeniä euroa. Varsinkin jos haluaa käyttää sähköä tai huuhtoa matkapölyt pois leirintäalueen saunassa.
Mika Helpin mukaan on tavallista, että leirintäalueita välttelevä omatoimikaravaanari tekee silloin tällöin huoltopysähdyksen hoidetulle alueelle. Siellä voi täyttää vesisäiliöt ja tyhjentää pöntöt.