Oikeudenkäynti Viipurissa sijaitsevasta suomalaistontista loppui lyhyeen. Luvatun valmistelevan istunnon sijasta venäläisessä alioikeudessa luettiin keskiviikkona täysin yllättäen lopullinen hylkäävä päätös.
"Kaikki olivat ällikällä lyötyjä", toteaa oikeudenkäynnin vireille pannut helsinkiläinen asianajaja Kari Silvennoinen. Hän ei ollut matkustanut edes paikalle, koska istunnon piti olla valmisteleva.
Käräjätuomari oli vastikään vaihdettu yllättäen. Tuomari Ljudmila Savukosken korvasi tuomari Gennadi Smirnov, jonka odotettiin aloittavan käsittelyn aivan alusta.
Sen sijaan puheenjohtaja piti runsaslukuisesti paikalle saapuneille tv-kameroille valmistellun hylkäyspuheen.
"Kun Venäjällä alkaa näyttää, että oikeudenkäynti on liian oikeudenmukainen, silloin siellä vaihdetaan tuomari", Silvennoinen sanoo.
Tylyys voitti oikeudenmukaisuuden paikallisessa alioikeudessa, Silvennoinen ihmettelee. "Ne eivät edes viitsineet näytellä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä." Vaikka lopputulos olisi ollut kunnon käsittelynkin jälkeen sama, niin hän odotti kolmen venäläisasianajajan kanssa, että oikeus sentään kuulisi asianomistajien todisteet ja argumentit.
Hänestä kiusallinen tonttijuttu haluttiinkin äkkiä pois julkisuudesta Venäjän lähestyvien vaalien takia. Tonttihanke nousi syksyllä kertaheitolla Venäjän kakkosuutiseksi samana päivänä, kun maa vaihtoi hallitusta.
Seuraavaksi Silvennoinen aikoo viedä asian Pietariin, hovioikeutta vastaavaan toisen asteen oikeuteen. Viimeinen keino on valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ensin on kuitenkin käytettävä kaikki Venäjän oikeuskeinot loppuun.
Silvennoinen ajaa innokkaasti Karjalan palauttamista. Hänen mielestään tonttijupakan kohtaama suuri mielenkiinto Venäjällä johtuukin siitä, että venäläisillä on huono omatunto Karjalasta. "Se on ryöstösaalis Venäjälle, vääryys jota ei ole oikaistu."
Valikoidussa pilottitapauksessa 82-vuotias suomalaismies vaatii takaisin Viipurin keskustassa olevaa tonttia, jonka hänen isänsä omisti ennen talvisodan syttymistä. Luostarinkatu 26:ssa sijaitsee nykyään leikkipuisto. Kaupungin kirjoissa ketään ei mainita omistajaksi. Tavoitteena on kirjata suomalainen virallisesti tontin omistajaksi.
"Yleismaailmallisesti poika perii isänsä", asianajaja painottaa. Kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan on myös täysin selvää, että perimykseen sovelletaan Suomen lakia. Venäjällä ei perimystä kuitenkaan tunnusteta. Kun kaikissa siirtymätalouksissa omaisuus on palautettu alkuperäisille omistajille, Venäjällä tätä ei ole edes yritetty. Maanomistus on ylipäänsä sekavaa ja kiinteistörekisterit puutteellisia.
"Kuka omistaa Karjalan maat? Sen kysymyksen selvittämisestähän tässä on pohjimmiltaan kysymys." Periaatteessa kaikki karjalaiset, joilta jäi rajan taakse maata, ovat asianosaisia. "Ehkä joitakin satoja lähtisi mukaan", Silvennoinen arvioi ennakkotapauksesta kiinnostuneita aktiivisia.
Silvennoinen on selvittänyt Karjalan tonttiasioita jo vuodesta 1993 lähtien. Toissakeväänä hän alkoi hankkia ilmoituksilla maanomistajia asiakkaiksi.
"Jos nyt seuraavan 10-15 vuoden aikana saadaan joku ratkaisu", Silvennoinen ennakoi pitkää prosessia.