Havupuittemme siemensadon runsaus vaihtelee suuresti vuosittain ja myös alueittain, jopa eri puulajien välillä. Niillä alueilla, joilla kaikki siemensadon suuruuteen vaikuttavat tekijät osuvat kohdalleen, siemeniä sisältäviä käpyjä voi syksyllä ja talvella olla puissa määrättömästi. Jos jokin kukinnan osa epäonnistuu, käpyjä ja siemeniä kehittyy niukasti tai ei lainkaan.
Käpylinnut, joita meidän metsissämme pesii kolme lajia, ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan havupuiden siemeniä. Aikuiset linnut voivat syödä kesällä muutakin ravintoa, mutta talvikaudella ne eivät selviä hengissä ilman hyvää puiden siemensatoa, ja poikasiaan ne ruokkivat vain kuvussaan sulattamallaan siemenpuurolla.
Kun käpysato vaihtelee vuodesta toiseen rajusti kaikkialla, käpylinnut eivät voi pysyä koko elämäänsä samalla alueella, vaan ne kiertävät koko Euraasian havumetsäalueella etsimässä hyviä ruokamaita. Etsintämatkat ovat säännöllisesti satojen, usein jopa tuhansien kilometrien pituisia.
Uusia ruokamaita etsivät parvet lentävät pisimmät päivätaipaleensa yleensä aamuisin ja käyttävät keskipäivän seudun ruokailuun. Päivän vaelluksen pituus voi olla jopa joitakin satoja kilometrejä, joten energiaa seuraavan päivän matkalle onkin saatava runsaasti varastoon.
Puiden runsas kukinta pysäyttää
Käpylintujen poikaset lähtevät pesistä keväällä viimeisten hankien aikaan. Samaan aikaan lämpenevä kevätsää kuivattaa puissa olevat kävyt ja viimeisetkin siemenet varisevat aukenevien suomujen kätköistä maahan. Käpylintuperheille on tullut aika lähteä etsimään ruokamaita seuraavan talven pesintää varten.
Liikkeelle ei kuitenkaan kannata lähteä ennen kuin havupuut alkavat kukkia. Pelkistä puiden keväisistä silmuista eivät edes käpylinnut pystyne arvioimaan tulevaa siemensatoa, niin alan ammattilaisia kuin ovatkin.
Ruokamaitten etsintä on vilkkainta toukokuun lopulta heinäkuulle, mutta voi jatkua syksyyn asti, ellei runsaasti kukkivia tai käpyjä tuottavia metsiä löydy sitä ennen.
Jos runsaasti kukkivia metsiä osuu vaellusreitille, linnut pysähtyvät seuraamaan kukinnan edistymistä. Kun säät suosivat ja kukinta onnistuu, käpylinnut jäävät alueelle odottamaan siemensadon kypsymistä.
Usein kukinta epäonnistuu ja silloin linnut lähtevät uudelleen liikkeelle. Joskus hyvin kehittymässä oleva siemensato voi hiipua vielä loppukesälläkin, vaikkapa äärimmäisen kuivuuden tai hyönteistuhojen takia, ja silloin käpylintuparvet joutuvat taas turvautumaan siipiinsä ja vaellus voi jatkua pitkälle syksyyn.
Oikein edullisina kesinä siemenet valmistuvat varhain ja ovat lintujen käytettävissä ennen talven tuloa. Silloin käpylinnut saattavat pesiä jo syksyllä. Ne hyödyntävät runsaan siemensadon kahdesti pesimällä toisen kerran keväällä ennen käpyjen lopullista aukeamista ja siementen karistamista.
Normaalisti pesintä alkaa helmi-maaliskuussa ja poikueet ovat siivillään käpyjen siementen varistessa viimeisille keväthangille.
Pikkukäpylintu yleisin, kirjosiipikäpylintu harvinaisin lajimme
Kolmesta käpylintulajistamme pikkukäpylintu on runsain. Sen hento nokka soveltuu hyvin kuusen käpysuomujen aukomiseen, ja siksi laji on erityisen runsas kuusen siemenvuosina. Oravan aiheuttamien pesätuhojen vuoksi laji rakentaa pesänsä kuitenkin usein rämeille tai muille mäntyvaltaisille alueille, joilla oravat liikkuvat vähemmän.
Pesintä alkaa usein jo helmikuussa ja poikaset ehtivät siivilleen ennen aprillipäivää.
Isokäpylintu on tavallisesti selvästi vähälukuisempi kuin hentonokkainen serkkunsa. Sen erittäin järeässä nokassa on voimaa avata myös männynkäpyjen suomuja. Laji suosiikin pesinnässään mäntyvaltaisia metsiä. Kun kuusen ja männyn siemenvuodet eivät aina osu yksiin, voi joinain vuosina olla paljon isokäpylintuja, vaikka pikkukäpylintu puuttuu kuusen siemenkadon takia täysin.
Isokäpylintu pesii hiukan myöhemmin kuin pienempi sukulaisensa. Yleensä pesintä alkaa huhtikuun alkupuolella ja poikaset lentävät vapun jälkeen. Myöhäisempi aloitus on seurausta siitä, että männyn siemen varisee kävyistä kuusen siementä myöhemmin.
Kolmas käpylintulajimme, kirjosiipikäpylintu, on erikoistunut ennen kaikkea lehtikuusen siemeniin. Siksi sen päälevinneisyysalue on kaukana Suomen itäpuolella. Se pystyy kuitenkin hyödyntämään tehokkaasti myös kuusen siemensatoa. Sellaisina vuosina, kun meillä tai lähialueillamme Venäjällä on hyvä kuusen käpyvuosi, kirjosiipiä kulkeutuu meille idästä ja pesii metsissämme, joskus suurin joukoin.
Kirjosiiven tiedetään pesivän usein jo loka-marraskuussa, jos ruokaa on tarjolla runsaasti. Tehokkaan lisääntymisen takaa toinen pesintä keväällä samoihin aikoihin pikkukäpylinnun kanssa.
Tänä kesänä havupuittemme kukinta jäi varsin vaisuksi. Se on näkynyt myös tulevan talven ruokamaita etsivien käpylintujen esiintymisessä. Alkukesän aikana vaeltavia käpylintuja on ollut liikkeellä melko niukasti. Suurin osa parvista on ylittänyt liki kukkimattomat havumetsämme korkealla ja jatkanut kiertolaisen elämäänsä uutta kotiaan etsiessään.