Havupuittemme siemenet ovat valtava energiavarasto, jonka turvin suuri joukko erilaisia eläimiä selviää yli ankaran talvemme. Kun siemeniä kehittyy puihin runsaasti, niitä ravinnokseen käyttävillä eläimillä ei ole talvellakaan vaikeuksia. Valitettavasti havupuiden siemensato vaihtelee suuresti vuodesta toiseen. Tuo vaihtelu aiheuttaa sen, että siemeniä ravinnokseen käyttävät eläimet joutuvat huonoina käpytalvina ylipääsemättömään nälkäkurimukseen.
Havupuiden siemensato jäi viime kesänä koko maassa heikoksi. Kuusessa siemeniä ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan, männyssä kesällä 2004 syntyneitä käpyjä on vain paikoitellen. Niinpä orava, käpytikka, käpylinnut ja muut siemensyöjät ovat vähissä.
Orava ja eräät muutkin havupuiden siemeniä talvisin syövät nisäkkäät ovat nyt metsissä vaikeuksissa. Varsinkin orava joutuu turvautumaan hätäravintoon. Jos kevät tulee varhain, osa oravista säilyy hengissä, mutta kevääntulon venyminen pitkälle huhtikuulle merkitsee noutajan saapumista liki kaikille pörröhännille.
Ankara paikka siementen puute on myös niille siemeniä syöville linnuille, jotka syksyllä metsiimme jäivät. Monin paikoin siemenet loppuivat jo vuoden vaihteessa, ja nälkä on harventanut esimerkiksi käpytikkojen määrää raskaalla kädellä. Kun vaihtoehtoista ravintoa ei linnuille metsissä juurikaan ole, vielä hengissä olevat siivekkäät joutuvat taistelemaan henkiriepunsa puolesta lumien lähtöön asti.
Hengissä pysyäkseen on siemeniä syövien eläinten löydettävä metsistä hätäravintoa. Talvella vaihtoehtoja on todella vähän. Ainoa merkityksellinen hätävara on kuusen vuosikasvainsilmut. Joskus orava joutuu turvautumaan niihin alkutalvesta. Jos oravan hangelle karistamia oksankärkiä ja silmuja löytyy jo sydäntalvella, pörröhäntien kunto romahtaa aikaisin ja ani harva niistä selviää hengissä talven yli.
Aikaisemmin paha siemenkatotalvi saattoi romahduttaa oravakannat olemattomiin useiksi vuosiksi. Nykyisin kannat selviävät katotalvista paremmin ihmisen ruokintapaikkojen turvin. Ruokinnalla hengissä pysyneiden oravien määrä alkaa kasvaa heti, kun siemeniä on taas tarjolla, ja nopeasti oravat levittäytyvät takaisin myös metsiin. Kato kestääkin nykyisin selvästi lyhyemmän ajan, kuin joitakin vuosikymmeniä sitten.
Metsä- ja punamyyrä eivät ole samassa määrin riippuvaisia kuusen siemenistä kuin orava. Ne löytävät lumen alta muutakin syötävää. Myyräkannat kuitenkin hyötyvät runsaasta havupuiden siemensadosta. Myyrien pesintä alkaa aikaisin ja poikueet ovat suuria, jos puiden hangelle varistamia siemeniä on alkukeväällä tarjolla runsaasti.
Metsien talvilinnuista kuusen vuosikasvainsilmuja osaa hyödyntää vain taviokuurna. Hyvinä käpytalvina laji palaa pohjoisiin pesimämetsiinsä jo helmikuussa runsaan siemenravinnon turvin. Katovuosina kuurnien paluu venyy maaliskuulle tai peräti huhtikuulle, koska silmuravinto ei ole läheskään yhtä ravitsevaa kuin siemenravinto.
Valtaosa siementen turvin talvehtivista linnuista pystyy ennakoimaan tulevan tilanteen. Niinpä lähes kaikki käpyjen siemeniä talviravintonaan käyttävät lintulajit vaelsivat pois metsistämme ennen talven tuloa. Ruokamaita etsiviä käpylintuja näkyi runsaasti kesällä ja jonkin verran vielä syksyllä, mutta alkutalven aikana viimeisetkin ovat jatkaneet matkaansa.
Suomen metsistä poistuivat syksyn aikana lähes täysin myös vihervarpunen ja urpiainen. Ruokintapaikoilla niitä voi vieläkin nähdä pieniä määriä, mutta massat ovat jossain maamme eteläpuolella.
Taviokuurnat ovat nekin hajallaan laajalla alueella, koska niiden suosikkiruokaa, pihlajanmarjoja on jäljellä yhtä vähän kuin havupuiden siemeniä.
Käpytikalla on kyky arvioida tulossa oleva havupuiden siemensato jo kesällä. Jos siemeniä on tulossa runsaasti, niin vanhat kuin nuoretkin tikat jäävät syksyn lähestyessä elinalueilleen. Siemenkadon uhatessa tikat lähtevät joukolla vaeltamaan ja etsivät parempia ravintomaita talveksi.