Arnold Schwarzeneggerin voittoon päättyneet Kalifornian kuvernöörinvaalit olivat monin tavoin hämmästyttävä poliittinen näytelmä. Ne olivat kuin Hollywood-elokuvan käsikirjoitus, jossa tosi ja epätosi sekoittuvat ja joka päättyy täysin ulkopuolisen sankarin voittoon koko "systeemistä".
Elokuva päättyisi tähän, mutta tosielämä ei pääty. Schwarzeneggerin nousu ja voitto olivat ilmiömäiset, mutta hänen kampanjastaan on hyvin vaikea päätellä, kuinka hän oikeasti aikoo ratkaista Kalifornian valtavat taloudelliset ongelmat. Etukäteen tehtävää tosin ei kannata tuomita mahdottomaksi. Uuden kuvernöörin kunnianhimosta ja määrätietoisuudesta ei ole mitään epäilyä, ja sitä paitsi hänen takanaan ovat erittäin ammattitaitoiset taustavoimat.
Ennen kaikkea Kaliforniassa nähtiin äänestäjien kapina. Äänestäjien enemmistö savusti entisen kuvernöörin pois tehtävistään ja näytti haluavan muutosta hinnalla millä hyvänsä. Tällaiseen poliittiseen ilmastoon Schwarzenegger istui erinomaisesti, sillä hän onnistui ratsastamaan tyytymättömyyden aallonharjalla. Häneen eivät tarttuneet edes syytökset seksuaalisesta ahdistelusta tai muut väitteet, jotka olisivat olleet myrkkyä tavalliselle ehdokkaalle. Siirtolaistaustainen, maskuliinisuutta pursuava näyttelijä tiesi ennen muuta sen, kuinka televisiota käytetään hyväksi vaalikampanjassa.
Demokratia toimi Kaliforniassa, mutta väittelyä käydään varmasti vielä pitkään siitä, oliko kyseessä demokratia parhaimmillaan vai pahimmillaan. Suomesta katsoen olisi helpointa veikata jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta vielä on mahdoton tietää, kuinka tämän näytelmän kakkososan käsikirjoitus lähtee etenemään. Sitä joka tapauksessa seurataan tarkasti kaikkialla.