Tolkuttoman aamuruuhkan tavallisesti tukkima väylä läpi Haitin pääkaupungin Port-au-Princen slummialueiden on nyt lähes autio. Vain lähes loppuunpalaneet autonrenkaat savuavat tien tukkeena. Muutama pitkin veitsin ja kömpelöin tuliasein varustautunut rastatukka nojailee ruokakojujen puutiskeihin ja tuijottaa rävähtämättä lähestyviä autoja ja ihmisiä.
He ovat Haitin presidentin Jean-Bertrand Aristiden poliittisen liikkeen Lavalasin aseistamia katujengiläisiä. Barrikadit ja rajut kahakat ovat taas katujen arkipäivää Haitissa, jonka Ranskan vallankumouksen aatteiden innoittamat mustat orjat vapauttivat siirtomaavallasta tasan 200 vuotta sitten.
Omatekoisten soturien tehtävänä on jo kauan ollut tukahduttaa opposition jatkuvasti laajenevat yritykset osoittaa mieltään Aristiden yksinvaltaa vastaan. Se tapahtuu kiviä heitellen, ammuskellen, veitseniskuin ja kadut tukkimalla.
Port-au-Prince Aristiden kannattajien hallussa
Aristiden kannattajat ovat yhä katujen herroja Port-au-Princessä, mutta muualla maassa levottomuudet ovat saavuttaneet sisällissodan mittasuhteet.
Kahden viime viikon aikana yli 60 haitilaista on menettänyt henkensä levottomuuksissa. Aristiden syrjäyttämistä vaativat aseistautuneet kapinalliset ovat vallanneet toistakymmentä kaupunkia eri puolilla maata.
Kriisin laukeaminen rauhanomaisesti näyttää yhä erittäin epävarmalta, vaikka Aristide vastikään hyväksyi kansainvälisen välitysesityksen vallanjaosta opposition kanssa.
Välityesityksen heikkous on, että kukaan ei kysynyt kapinallisten mielipidettä siihen. He kertoivat heti kantansa valtaamalla maan toiseksi suurimman kaupungin, puolen miljoonan asukkaan Cap Haitienin. Se oli hallituksen viimeinen merkittävä sillanpää maan pohjoisosissa.
Valtaus tapahtui niin helposti, että aseellisen kapinan eteneminen kohti pääkaupunkia näyttää todennäköiseltä. Aristidella ei yksinkertaisesti ole asettaa uskollisia tai ammattitaitoisia joukkoja valtaamaan takaisin menetettyjä asemia, tuskin edes puolustamaan pääkaupunkia.
Presidentti hajoitti hänet jo kerran vallasta syösseen armeijan jo vuonna 1994 estääkseen uudet kaappaukset. Järjestystä jäi pitämään noin 5 000 poliisia. He ovat kehnosti palkattuja ja koulutettuja sekä vielä kehnommin motivoituneita.
Yhä yksinvaltaisemmaksi ja omaisuutta ahnehtivammaksi käyneen Aristiden omaa turvallisuutta valvoo pääasiassa amerikalaisista turvamiehistä koostuva palkkasoturikaarti.
Kapinallisten joukossa on runsaasti entisiä sotilaita. Heihin on liittyy vähän väliä myös aseensa Aristidea vastaan kääntäneitä Lavalas-kaartilaisia. Kapinalliset vannovat neuvottelevansa vasta kun Aristide on poistunut maasta. Heitä ei kiinnosta mitä tekee poliittinen oppositio, jolle Aristide nyt on pakon edessä antamassa myönnytyksiä.
"Meillä ole yhteyttä kapinoitsijoihin, eikä mahdollisuutta vaikuttaa heidän tekoihinsa. Pyrimme ratkaisuun rauhanomaisin keinoin. Aristide ei voi välttää vastuutaan. Hän on lietsonut väkivaltaa ja nyt se kääntyy häntä itseään vastaan", korostaa laajan oppositioliikkeen toimintastrategioita suunnitteleva Edmond Dupuy. Liike koostuu 184 poliittisesta, kansalais- ja ammattijärjestöstä.¨
Haiti on ajautumassa verilöylyyn ja kaaokseen
Ilman kansainvälistä väliintuloa Haiti ajautuu Dupuyn mielestä vääjäämättä täyteen sekasortoon ja verilöylyyn, jota kenenkään ei ole mahdollista hallita.
"Aristide pysyy vallassa vain väkivallan ja terrorin keinoin. Hän ei kuuntele järkipuhetta, siksi hänet on taivuteltava lähtemään maasta ennen kuin on liian myöhäistä", Dupuy sanoo.
Paraikaa Haitissa vallitsee virallisesti karnevaaliaika. Hallitus pidensi hädissään tavallisesti kolmen päivän karnevaalilomaa levottomuuksien takia viideksi päiväksi, jonka vuoksi kaikki julkiset työyhteisöt ovat suljettuja 26.2. asti.
Haitilaisten karnevaali-into on kuitenkin vähissä. Kahdeksasta miljoonasta haitilaisesta neljä viidesosaa sinnittelee köyhyysrajan alapuolella, ja kriisi heikentää surkeita elinoloja entisestään.
Maassa, jonka lapsikuolleisuus-, aids- ja aliravitsemusluvut kuuluvat maailman korkeimpiin, pienelläkin olojen heikkenemisellä on suuret seuraukset, muistuttaa Haitin lasten elinoloja kohentavan kansainvälisen kehitysjärjestön Planin ohjelmajohtaja Michaela Kelly.
"Mielenosoitukset haittasivat lasten koulunkäyntiä jo ennen kuin ne muodostuivat väkivaltaiseksi", Kelly muistuttaa.
Koulut ovat monin paikoin suljettuja tai opetus vaillinaista koska barrikadit ja kulkueet tukkivat kadut estäen sekä oppilaita että opettajia liikkumasta. Monet vanhemmat pitävät lapsensa kotona levottomuuksien pelossa.
Sama ongelma on hoitoa tarvitsevilla potilailla, odottavilla äideillä, rokotettavilla lapsilla ja hoitohenkilökunnalla. He eivät pääse ajoissa tai lainkaan terveyskeskuksiin, joiden toimintakyky jo ennen kriisiä oli vajavainen.