Suomi-Kazahkstan 7-5 (3-3)
Eilen päättyi yksi aikakausi suomalaisessa jääpallossa, kun Samuli Niskanen, 41, pelasi viimeisen maaottelunsa.
Hienon urheilijan pitkä ura A-maajoukkueessa sai mukavan lopun; Niskanen sooloili 7-5-maalin, katkaisi näin vastustajan takaa-ajon ja varmisti MM-pronssin Suomelle.
Pelin päätyttyä legenda vastaanotti kokeneempien pelikavereiden hillittyjä halauksia, antoi muutaman haastattelun, poseerasi valokuvaajille ja painui stadionin uumeniin - pieni virne kasvoillaan, kuten niin usein kentälläkin.
Joukkuehenkeä
tulee ikävä
Niskanen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa jo kaudella 1987-88. Kansainvälisen uran huippuhetki on ollut tietysti vuoden 2004 maailmanmestaruus.
"Tärkein muisto on ehkä kuitenkin tämä henki. Joukkue kokoontuu yhteen, sillä on yhteinen tavoite ja sen eteen tehdään yhdessä töitä. Suomen joukkueessa on ollut aina hyvä yhteishenki. Sitä jään kaipaamaan", Niskanen fiilisteli.
Myös jokainen MM-turnaus on ollut omalla tavallaan tähtihetki.
"Nämä ovat hienoja tapahtumia. Täällä mitataan oma urheilullinen taso, kun vastassa on ammattilaisia. Venäjällä järjestetyissä MM-kisoissa myös yleisömäärät ja sitä kautta tunnelmat ovat sellaisia, ettei niitä jääpalloilija pääse muualla kokemaan."
Nykyistä MM-kisojen pelisysteemiä Niskanen kuitenkin moittii.
"Seitsemän täysimittaista peliä kahdeksassa päivässä. Jokainen joka tuntee lajin luonnetta, ymmärtää, että kuormitus on kohtuuton. Ei ole ainakaan 41-vuotiaan miehen hommaa."
Ei ikinä vapaata
talviviikonloppua
Niskanen on pelannut A-maajoukkueessa parikymmentä vuotta ilman katkoja. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Muun muassa sitä, että hänelle vapaa talviviikonloppu on tuntematon käsite. Jääpallokausi on lyhyt, mutta tiivis: marraskuun-maaliskuun aikana sarjatoiminnassa on jokunen vapaaviikonloppu, mutta silloin maajoukkueella on aina toimintaa.
"Joulupyhät ovat yleensä talven ainoa vapaa kahden päivän jakso."
Viime joulukuussa Suomi oli Venäjän turnauksessa nuorella joukkueella, ja maestro sai jäädä kotimaahan huilaamaan.
"Tuntui erikoiselta, ja kieltämättä aika hienolta. Odotan, että pääsen jatkossa useammin mökille Kuhmoon."
Koko ura
loukkaantumatta
Niskanen on myös pieni fysiologinen ihme. Hän ei ole ollut oikeastaan ikinä loukkaantunut.
"Korkeintaan viisi sarjapeliä on jäänyt viimeisen 12 vuoden aikana väliin."
Edes lihasvaivoja ei ole ollut, vaikka Niskanen ei venyttele käytännössä lainkaan, ja rasitus on etenkin MM-turnauksissa hurja.
"Joskus kuivaharjoituksissa on ihmetelty, että mihin minun pelini perustuu. Olen jäykkä, en ole erityisen kimmoisa, enkä enää nykyään edes nopea. Pitkillä juoksulenkeilläkään en ole hyvä", Niskanen luettelee.
Laji-ihmiset tietävät vastauksen: kun laitetaan luistimet jalkaan, tilanne muuttuu. Niskasen suorituskyky tulee esille kentällä, ei pururadalla. Etenkin luistelukestävyys on kova.
Seuratasolla ura jatkuu vielä ainakin tämän kauden loppuun, ehkä pidempäänkin.
"Mietitään sitä sitten myöhemmin."