Vain 21-vuotiaana Eva Ollikainen voitti kansainvälisen Jorma Panula -kapellimestarikilpailun Vaasassa. Menestys muutti hänen elämänsä, sillä nuorelle nousevalle tähdelle - kaiken lisäksi naiselle - löytyi markkinoilta kysyntää.
Iän ja sukupuolen aiheuttama ihmetys onkin kulkenut Ollikaisen matkassa tiiviisti. Hän nauraa, sanoo muistavansa paremmin haastattelut, joissa nuoruuden ja naiseuden vaikutus kapellimestarin työhön ei ole noussut puheenaiheeksi.
"Ne jutut voi laskea yhden käden sormilla. Silloinkin minulle on yleensä sanottu jälkeen päin, että ´huomasitko etten kysynyt SIITÄ asiasta´."
Viime vuosina Ollikainen on pitänyt matalampaa profiilia kuin Vaasan kilpailun jälkimainingeissa, vaikka hän on koko ajan päässyt johtamaan merkittäviä sinfoniaorkestereita etenkin Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa.
"Panula-kilpailun aikoihin olin vielä lapsi, joka innokkaasti opiskeli ja otti kaikki asiat erittäin tosissaan. Nyt olen, jos en ihan aikuinen, niin ainakin matkalla aikuisuuteen. Elämänarvoni ovat täysin päinvastaiset kuin silloin. Jokainen käy varmaan jossakin vaiheessa läpi tällaisen täyskäännöksen."
"Kilpailuvoiton jälkeen julkisuus vähän ryöstäytyi käsistä. Kolme vuotta sitten tein periaatepäätöksen, etten anna yhtään haastattelua, ellei se liity johonkin tiettyyn konserttiin. Naistenlehdille ja vastaaville en enää kerro itsestäni."
Toki Ollikaista markkinoi ajan hengessä myös oma nettisivusto www.evaollikainen.com, mutta sen ylläpitäminen on pitkälti käytännön sanelemaa, koska hän sanoi viime keväänä irti sopimuksen englantilaisen agentin kanssa.
"Agentit yrittävät aina lypsää kaiken mahdollisen irti. Työ oli muuttumassa liian kiireiseksi. Olisi pitänyt reissata maailmaa ympäri, joka viikko uusi orkesteri ja ohjelma. Fysiikkani ei kestä sellaista. Pidän omaa ruumiillista ja henkistä terveyttäni tärkeämpänä kuin sitä, että minulla olisi joku hiivatin karriääri. Haluan tehdä sen verran töitä kuin hyvällä jaksan. Tarvitsen tietyn määrän lepoa konserttien välissä ja aikaa opetella kappaleita seuraavia keikkoja varten."
Tunteet pinnassa
Se, että nuori nainen tahtipuikko kädessä jaksaa yhä vain kummastuttaa, peilaa kapellimestarin ammatin maskuliinista historiaa.
"Pitkään jopa nainen presidenttinä oli mahdoton ajatus. Tilanne on muuttunut nopeasti. Tänä päivänä paljon ajankohtaisempi keskustelun aihe olisi se, mitä pojat tekevät. Teknillisilläkin aloilla, jopa kapellimestariluokalla, näkee jo enemmän naisia kuin miehiä", Ollikainen heittää.
Kapellimestarin rooli joka tapauksessa kiehtoo ihmisiä, onhan se samalla kertaa taiteellinen ja diktatorinen. Vastaavaa saa nykyajan työelämästä hakea.
Kapellimestarilla on taiteellinen vastuu pienistä yksityiskohdista kokonaisuuteen asti. Hänen täytyy pitää punainen lanka käsissä, vaikka orkesterisoitossa eri soitinryhmät muuten toimivatkin hyvin itsenäisesti.
"Ensimmäisissä harjoituksissa vieraileva kapellimestari kohtaa aina orkesterin, jolla on oma käsityksensä esitettävästä teoksesta. Jotkut kapellimestarit yrittävät viimeiseen asti toteuttaa omaansa, toiset ottavat paremmin huomioon kunkin orkesterin luontaisen soittotavan ja koettavat saada sen pohjalta aikaan mahdollisimman hyvin toimivan keskitien. Itse kannatan tätä kamarimusiikillista toimintaa - mikä ei kuitenkaan sulje pois, että minulta kysytään ja minä lopulta päätän ", Ollikainen määrittelee.
Tänään Oulu Sinfonian Ylistys yölle -konsertin ohjelmassa on Wolfgang Amadeus Mozartin Pieni yösoitto, Aulis Sallisen Kamarimusiikki III ja Arnold Schönbergin Kirkastettu yö.
"Mielettömän hienoja kappaleita kaikki. Sallisen teos on varsinainen helmi kaikessa humoristisuudessaan. Schönbergissä minua koskettavat myös sanat. En voinut ensimmäisissä harjoituksissa orkesterin kanssa ottaa esille Richard Dehmelin runoa, johon sävellys perustuu, koska pelkäsin, että rupean itkemään."
Oulu Sinfonian syyskauden toinen konsertti Ylistys yölle pidetään
Oulun tuomiokirkossa tänään perjantaina 12.9. kello 20.
Kapellimestarina Eva Ollikainen, sellosolistina Martti Rousi. Ohjelmassa Mozartia, Sallista ja Schönbergiä.