Syksy on oululaiselle Esko Mehtälälle mieluisa ja odotettu vuodenaika, sillä sen myötä alkaa nikkarointi Oulu-opiston soitinrakennuspiirissä Pohjankartanossa. Kipinän harrastukseen hän sai kymmenkunta vuotta sitten kerrostaloon muutettuaan.
"Halusin tehdä käsilläni jotain. Kerrostalossa se ei ollut mahdollista, mutta soitinpiirissä se onnistuu."
Toinen kimmoke oli tyttären kannelharrastus. Ostosoitin ei häntä oikein miellyttänyt. Tytär pyysi isäänsä tekemään uuden ja paremman. Soittimesta tuli hyvä ja tytär oli tyytyväinen.
Vaikka kerrostalosta ei tullutkaan pitkäaikaista kotia - Mehtälät muuttivat takaisin omakotitaloon - soitinten rakentaminen on pysynyt mieluisana harrastuksena.
"En osaa olla jouten", Mehtälä sanoo ja iloinen ilme viestii, ettei mies turhia puhu.
Soitinpiirissä hän käy kerran viikossa ja työskentelee yhtä jaksoa reilun kolmen tunnin ajan. Työn edistyminen riippuu siitäkin, miten puuntyöstökoneilta saa vuoron. Harrastajia Oulussa riittää ja tulijoita olisi paikkoja enemmän. Harrastajat eivät ole vain miehiä, Mehtälän kanssa samassa ryhmässä on kolme naistakin.
Kitara jo puolivalmis
Tänä syksynä Esko Mehtälä ei aloittanut uuden soittimen tekoa, vaan jatkaa vuodenvaihteessa aloittamansa jo puolivalmiin kitaran kanssa. Se on lajissaan toinen. Nyt raaka-aineena on afrikkalainen puu. Puun nimestä ei ole varmuutta, mutta väri on kaunis punaruskea.
Soittimen teko vaatii pikkutarkkuutta ja hyvät hermot. Hyvä lopputulos on sitten monen pienen asian summa. Vaikka Mehtälä ei itse soita mitään instrumenttia, hän on onnistunut saamaan soittimiinsa kauniin äänen.
"Ammattitaitoisten vetäjien ansiosta", hän korostaa, eikä ole ainoa tyytyväinen. Mehtälän perheen neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, muistavat hekin kertoa, miten mieluista on saada oman isän valmistama soitin. "Siltäkin osin tämä harrastus on palkitseva", mies hymyää.
Jokaiselle lapselleen hän on tehnyt sekä 36-kielisen että viisikielisen kanteleen. Kummilapset, heitä on toistakymmentä, saavat helkytellä hekin kummisedän nikkaroimalla kanteleella. Viisikielisen tekemiseen Mehtälältä kuluu pari-kolme viikkoa. 36-kielinen vaatii aikaa jo kokonaisen talven.
Puut soittimiin jokainen hankkii itse kannelpuita lukuunottamatta. Kanteleissa pääpuu on mänty, kansi tehdään kuusesta. Puu vaatii useamman vuoden kuivatuksen ja siksi laudat tilataankin soitinrakentajilta.
Onpa Esko Mehtälä tehnyt yhden viulunkin, pojan pyynnöstä. Toistaiseksi viulu on kotona seinällä, sillä poika ei sitten innostunutkaan harrastuksesta. Ammattilaiset ovat viulua kuitenkin kokeilleet ja pitävät ääntä kauniina. Ensimmäinen kitara on vävyllä.
Molemmille tyttärilleen Esko Mehtälä on tehnyt aikaisemmin klaffikaapit pappansa tekemän mallin mukaan. Pappa oli ammatiltaan puuseppä, joten harrastus kulkee suvussa.
Lapsenlapset ovat puolestaan saaneet Esko-vaarin tekemät hoitopöydät. Kokopuusta valmistettuina ne ovat aivan toista luokkaa kuin kaupasta ostetut.
"Kyllä tämä harrastus irrottaa arjen kuvioista", hän myhäilee ja lisää, että kitaran pitäisi olla valmis jouluun mennessä.
Sitten onkin aika jo harkita, josko soitinten teko vaihtaisi muuhun kädentaitoja vaativaan harrastukseen.