”Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu…” Kirkon korkean penkin ja lattian välissä heiluvat pienet jalkaparit virren tahtiin. On menossa jokasunnuntainen pyhäkoulu. Laulu kajahtaa ulkomuistista alle kouluikäisten lasten laulamana. Pyhäkoulutäti kertoo hyvästä paimenesta, kadonneesta lampaasta, sen löytymisestä, kotiinpääsystä, turvasta.

Kirkon alttarikaari hohtaa edessä valkoisena. Sen takana on iso kuva ristillä roikkuvasta Jeesuksesta. Täti on kyllä selittänyt kuvan tapahtumaa, mutta pientä lasta sen katsominen pelottaa ja tarkoitus jää epäselväksi.