Kansanäänestyksiä ei pitäisi enää järjestää. Tämä johtopäätös on tullut monille mieleen, kun ranskalaiset ja hollantilaiset tyrmäsivät EU:n perustuslain.
Perustuslaki koetaan liian monimutkaiseksi asiaksi ja vaikeaksi "myydä" kansalaisille. Kansanäänestyksiin varauksellisesti suhtautuvat korostavat, etteivät vastusta kansan äänen kuulemista. He ovat huolissaan siitä, miten kansan ääni saadaan kuulumaan vastauksena äänestyksessä esitettyyn kysymykseen.
Sisäpoliittisten valtataistelujen lisäksi Ranskan ja Hollannin tuloksessa näkyi pelko nopean laajentumisen vaikutuksista ja lisääntyvästä maahanmuutosta. Ranskassa nousi pelko, miten puolalainen putkimies vie leivän ranskalaiselta ammattimieheltä.
Kansalaiset ovat eri puolilla Eurooppaa huolissaan työpaikkojen katoamisesta ja sosiaaliturvan heikkenemisestä. Ranskalaisille ja hollantilaisille avautui kansanäänestyksessä mahdollisuus sanoa hätähuuto julki.
Poliitikkojen kannalta tämä on vakavampi tilanne kuin se, että näissä kahdessa kansanäänestyksessä olisi aidosti otettu kantaa perustuslain sisältöön.
EU-eliitti ja kansalaiset ovat ajautuneet pahasti erilleen. Tämä tuli esille poliitikkojen kommenteissa kansanäänestysten tuloksiin. EU-eliitistä huokui närkästys, kun heidän laatimansa hieno perustuslakinsa ei ranskalaisille ja hollantilaisille kelvannutkaan.
Päättäjien viesti oli, että lain ratifiointia jatketaan muualla kaikesta huolimatta. On myönnettävä, että perustuslain tukena on jo lähes puolet EU-kansalaisista. Sen on hyväksynyt kymmenen jäsenmaata. Toisaalta perustuslaki ei tule voimaan ilman Ranskaa ja Hollantia.
Kansanäänestys on yksi tapa lisätä kansalaisten kiinnostusta ja valmiutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Ruotsissa ja Tanskassa kansanäänestykset ovat lisänneet äänestysvalmiutta vaaleissa ja kiinnostusta politiikkaan vaalien väleilläkin.
Suurin virhe olisi, että kansanäänestykset yhtenä vaikuttamistapana hylättäisiin Ranskan ja Hollannin kokemusten johdosta. Kansalaisten ja päättäjien välinen kuilu pahenee entisestään, mikäli EU:hun liittyviä suuria kysymyksiä ei rohjeta viedä kansanäänestyksiin.
Kansalaisten kytkeminen EU:n kehitykseen oli perustuslain yksi tavoite. Kansanäänestyksissä päättäjien olisi pakko perustella ja konkretisoida uudistusten tarpeellisuus. Heidän olisi käännettävä EU-slangi ihmisten arjen kielelle.
EU-johtajien on otettava perustuslain osalta tuumaustauko. Ensi viikon torstaina alkavassa huippukokouksessa ei pidä ryhtyä poimimaan laista rusinoita.
Perustuslaissa on osia, joita voitaisiin soveltaa käytännössä pienemmän jäsenvaltioryhmän kesken. Näihin kuuluvat yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka turvatakuineen ja solidaarisuuslausekkeineen.
On syytä aloittaa uuden kevyemmän perustuslain laadinta. Siitä on aikanaan järjestettävä kansanäänestys kaikissa jäsenmaissa samana päivänä.
Toimiva, tehokas ja päätöksentekokykyinen unioni on kaikkien etu, mutta EU voi odottaa sopimusviidakon remonttia vielä muutaman vuoden. Suurten uudistusten vieminen läpi väkisin rapauttaa unionin loputkin uskottavuuden rippeet.
EU-johtajien on ensi viikolla osoitettava, että unioni ei ole täysin rampa. Nyt ei ole varaa lykätä päätöstä unionin tulevien vuosien rahoituksesta.
Saksan Gerhard Schröderillä, Ranskan Jacques Chiracilla ja Britannian Tony Blairilla on viimeiset hetket osoittaa, ovatko he aitoja Euroopan yhdentymisen rakentajia vai kansallisen itsekkyyden lietsojia.