S-ryhmä on ilmoittanut, että se alkaa tarjota asiakasomistajilleen palvelua, jossa asiakaskin alkaa nähdä tietoja omista ostoistaan.
Asiakas näkee tuoteryhmä- ja tuotetasolla mitä, missä ja milloin hän on ostanut kuluneen vuoden aikana. Ostotiedot näytetään tuoteryhmittäin, kuten juusto, vihannekset, oluet, tuore kala, suklaavalmisteet ja niin edelleen.
Tämä on askel parempaan suuntaan. Kaupan kanta-asiakkaan on kohtuullista ja hyödyllistä saada listaus siitä, mitä hän kaupasta ostaa. Tähän asti tieto on jäänyt kauppaketjuille.
Moni on leipääntynyt kanta-asiakaskorttien vilautteluun pienten palkintojen takia. Se on kuitenkin pakkopullaa, jota nuukan on pakko haukata.
Jos keskittää tarpeeksi ostoksia, kanta-asiakas saa bonusta. Alennuksia voi olla tarjolla. Ja viime vuosina on yhä useammin ollut kanta-asiakkaalle tarjolla jopa parin euron arvoisia ilmaisia tuotteita. Sehän tekee tietysti todella onnelliseksi.
Kanta-asiakaskorteista ei viitsi kokonaan luopuakaan, vaikka hyöty voi olla pieni ja nimellinen. Melkein kuin ilmaista rahaahan se kumminkin on.
Kortit ovat kuitenkin omalla laillaan yhdentekeviä. Kun taskussa on parin ison kauppaketjun kanta-asiakaskortit, jotakin etuja ja alennuksia tulee ruoka-ostoksia tehdessä joka tapauksessa.
Ruokakaupan valinnassa painavin tekijä on se, missä kauppa sijaitsee kulkureitteihin ja kotiin nähden. Kovin moni ei välttämättä valitse ostospaikkaansa kanta-asiakkuuden perusteella.
Ketjut perustelevat asiakohtaisen tiedon keruutaan silläkin, että ne voivat kehittää valikoimaansa sen perusteella.
Kaikilla kauppaketjuilla ei kuitenkaan edes ole kanta-asiakassysteemiä. Saksalainen Lidl on tästä esimerkki. Siellä on kaikesta päätellen päätetty, että kauppa saa tarvitsemansa tiedot ostoista esimerkiksi kassajärjestelmien kautta. Ja kauppa käy silti.
Asiakaskohtaisen tiedon kerääminen aiheuttaa kaupalle myös kustannuksia. Tietojärjestelmiä pitää jonkun kehittää ja pitää yllä. Tiedot pitää myös jotenkin analysoida, jotta kauppaketju saa haluamansa hyödyn.
Suurilla kauppaketjuilla kanta-asiakkuuden houkutus näyttää toimivan, mutta pienempien putiikkien kanta-asiakaskortit ovat lompakossa usein turhaa muoviroskaa.
Itse jätän usein kaivamatta esiin kanta-asiakaskortin, vaikka kassahenkilö sitä kyseleekin. Etenkin, jos ostoja kyseisestä kaupasta kertyy niin vähän ja harvoin, että palkintosenttejäkin kertyy säälittävän vähän. En viitsi, kun siitä ei kerran ole minulle toivottua hyötyä.
Verkkokauppa on oma lukunsa. Siellä ei tarvita samanlaisia erillisiä kanta-asiakasohjelmia asiakkaita koskevan tiedon keräämiseen kuin kivijalkakaupassa. Nettikaupoissa voidaan kerätä vaikka mitä tietoa ostotapahtuman eri vaiheista. Ja sitä myös kerätään.
Markkinaihmisten mukaan kansa haluaa ja saa kanta-asiakkuuden hyötynä itselleen kohdistettua mainontaa.
Juuri minulle kohdennettu mainonta on lähinnä tungettelevaa ja ärsyttävää.
Ei ylennä mieltä, jos netin markkinapaikassa etsiskelee tietoja jostakin tavarasta ja kohta ilmaantuu asiaan liittyviä mainoksia aivan toisaalla oleville nettisivuille.
Ja jos ostan tuotteen, on pitkästyttävää nähdä vieläkin juuri tuota tuoteryhmää koskevia mainoksia yhä uudelleen. Ostin tuotteen jo toisaalta, miten te mainosten kohdentajat ette sitä tienneet?