Toivo on sillan rakentamista yli vaikeiden aikojen. Kemin seurakunnan diakoniatyöstä vastaava Teija Jestilä sanoo, että juuri toivon välittäminen on tärkeää.
"Aina on olemassa mahdollisuus."
Diakoniatyön ydintä onkin kanssakulkeminen, henkisen ja hengellisen tuen antaminen surussa ja kriisissä oleville. Myös taloudellista apua annetaan silloin, kun muut kanavat ovat jo sulkeutuneet.
"Tuntuu hyvältä, kun joku pääsee vaikean tilanteen yli. Me tuemme ihmistä hänen ratkaisuissaan, mutta emme tee päätöksiä hänen puolestaan."
Jestilä on reilun neljännesvuosisadan kestäneellä urallaan havainnut, että maailma on koventunut ja hätä kasvanut ja monimutkaistunut; ongelmat ovat vyyhtiytyneet. Asiakkaita riittää, vaikka monille kirkon kynnyksen ylittäminen on viimeinen vaihtoehto. Osattomuus on monen kohtalo. Reilu viikko sitten jaettiin yli neljäsataa EU:n ruokapakettia.
"Kaikilla diakoniatyötä tekevillä on realistinen kuva ihmisten arjesta", Jestilä sanoo.
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole poistanut pahoinvointia, eikä taloudellista ja henkistä hätää. Pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut pysyvä vaiva, joka saattaa säteillä sukupolvelta toiselle.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!