Vuonna 1863 säädyt hakivat konsensusta yhteensovitusmenettelyllä. Sitä tarvittaisiin nyt kun 150-vuotiaan suomalaisen kansanvallan on alettava tehdä vaikeita päätöksiä.
Eduskunnassa kuulee harvoin vastaavaa yksituumaisuutta kuin keskiviikkona, kun eduskunta juhli säännöllisen valtiopäivätoiminnan aloittamisen 150-vuotispäivää. Edes rahtunen samaa yksituumaisuutta saisi näkyä arkenakin.
Vaikka työväki ja naiset saivat äänioikeuden vasta myöhemmin, suomalainen kansanvalta sai alkunsa 1863. Puolentoista vuosisadan matkalla kansanvalta on joutunut monesti koetukselle, mutta on osoittautunut sitkeäksi.
Se on kestänyt venäläistämisen, sisällissodan, sitä seuranneen oikeistoaallon, talvi- ja jatkosodan sekä parlamentarismin alennustilan 1970-luvulla.
Vaikka kansanvalta on osoittanut kestokykynsä, sitä koetellaan taas. Tarvittaisiin enemmän vakaaseen harkintaan perustuvaa valtiopäivätoimintaa kuin halpaa irtopisteiden hakua, repivää tyhjän puhumista ja hyvien ideoiden alas ampumista vain siksi, että ne tulevat poliittisilta kilpailijoilta.
Yhteen hiileen puhaltamista tarvittaisiin etenkin nyt, kun Suomi on paitsi talousahdingon myös rakennemuutoksen kourissa.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ja puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) sopivat kesällä lupauksia herättävästi, kättä päälle lyöden, että he näyttävät itse esimerkkiä uuden poliittisen kulttuurin aloittamisesta.
Syysistuntokauden alku ei näytä hyvältä. On vaara käydä niin, että mitä ankeammiksi ajat muuttuvat, sitä repivämmäksi politikointi menee. Oma vastuunsa tästä kuuluu hallitukselle, joka polki paikallaan luvattoman kauan ennen kuin se pääsi edes alkuun yrityksissä muuttaa rakenteita.
Uudesta kulttuurista on ollut vaikea havaita merkkejä miltään suunnalta. Päinvastoin. Torstaina muutama perussuomalainen äänestytti eduskuntaa tyhjänpäiväisesti Kataisen luottamuksesta. Edes kaikki perussuomalaiset eivät tukeneet epäluottamuslausetta.
Vahva kansanvalta tarvitsee arvoisensa johtajat. Johtajuuden tarve on nyt huutavimmillaan, kun pitää tehdä vaikeita päätöksiä.
Vaikka hallitus on terhistäytynyt, vielä ei ole läheskään varmaa, että se saa läpi kunta- ja soteuudistukset saati sitten vasta alkumetreillä olevan rakenneremontin. Sitä paitsi vasemmistoliitto saattaa nostaa kytkintä hallituksesta tämän syksyn aikana.
Kunnian kukko ei laula oppositiollekaan. Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin syksyn avauspuhe eduskunnassa kertoi, että tarjolla on vastakin nokkelaa sananrieskaa, mutta sitäkin vähemmän rakentavia ehdotuksia. Keskusta on taas junttautunut kuntauudistuksessa syvälle vanhoihin juoksuhautoihinsa.
Suomalainen kansanvalta on niin karaistunut, että se kyllä kestää nykyisen talouskriisin saati yhden sateenkaarisolmion.
Varmemmaksi vakuudeksi eduskunta voisi hakea neuvoa vuodesta 1863: säätyjen neuvotteluja kutsuttiin yhteissovitusmenettelyksi eli nykykielellä konsensukseksi.
Vaikka kansanvalta voi hyvin, siitä on oltava alati huolissaan: populismi ja vihapuhe ovat lisääntyneet ympärillä olevassa yhteiskunnassa niin, että ne heijastuvat jo kansanvaltaan.