Kolumni

Kan­san­val­lan pitää näkyä muual­la­kin kuin vaa­li­uur­nil­la

Hallintokokeiluunsa totuttelevassa Kainuussa on varta vasten laadittu ja maakuntavaltuustolla hyväksytetty kansalaisvaikuttamisohjelma.

Hallintokokeiluunsa totuttelevassa Kainuussa on varta vasten laadittu ja maakuntavaltuustolla hyväksytetty kansalaisvaikuttamisohjelma. Tuossa kansalaisten osallistumista ja suoraa sananvaltaa korostavassa ohjelistassa ei ole kuin yksi puute: sitä ei käytetä.

Kolme vuotta maakunnan asioista päättäneitä, kansalaisten äänin valittuja valtuutettuja on syytetty milloin ylisuurilla kokouspalkkikoilla mälläilystä, milloin hampaattomuudesta tiukkojen tahtovirkamiesten edessä. Valtuutetuille tehty kysely kuitenkin osoittaa, että rehellisyyttä heistä ainakin löytyy.

36 valtuutettua eli 84 prosenttia Kainuu-parlamentin vahvuudesta täytti lomakkeen, jossa pyydettiin arviota onnistumisesta. Vain vajaat 17 prosenttia arvioi, että valtuusto on huolehtinut hyvin kainuulaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Moni myönsi myös kokevansa, ettei hänellä ole tarpeeksi mahdollisuutta vaikuttaa valmisteltaviin asioihin.

Kainuun maakuntavaltuutetut eivät ole ottaneet vastaan sitä todellisen päättäjän roolia, joka heille lailla turvataan.

Vastikään perustetun Kainuun hallintokokeilun seuranta ry:n puhemiehet sanovat ääneen totuuden, joka on havaittavissa joka ikisessä kunnanvaltuustossakin: penkkejä kuluttamaan on valittu myös tuppisuita täytevaltuutettuja.

Edustuksellinen demokratia osoitti toimimattomuutensa, kun maakuntavaltuusto päätti lakkauttaa Vuolijoen ja Ristijärven terveysasemat. Kansalaisvaikuttamisohjelman paperit olivat päättäjiltä hukassa, eikä kansan ääntä oikein jälkeenpäinkään haluttu kuulla. Vasta kun kapina nälkälakkoineen nousi valtakunnalliseenkin julkisuuteen, päätös pyörrettiin.

Kansalaisvaikuttamisen kanavaksi perustettu hallintokokeilun seuranta tähdentää, että kansanvalta on muutakin kuin äänestämistä. Puhua ja tarvittaessa huutaakin voi myös suoraan. Asiaansa ei tarvitse ajaa ainoastaan itsekin onnistumiseensa pettyneiden edusmiesten ja -naisten kautta.

Kansalainen voi tehdä kuntalaisaloitteen, osallistua kuulemisiin, antaa palautetta ja kysellä kiperiä. Jos seurantaryhmän lupaus pitää, ehdokkaat eivät selviä ensi syksyn vaalipaneeleista ympäripyörein palvelut säilytetään -lupauksin. Nyt kysytään miten säilytetään ja mistä rahat otetaan. Vastaukset ja vastaamatta jättämiset luvataan tuoda julki sen mukaan, kun vielä aika pieneltä joukolta voimia löytyy.

Kansalaisen puheen pitää kuulua suoraan senkin takia, että ihmisen vastuuta hänen omasta elämästään tähdennetään.

Kansalaisjärjestötkin haluavat tulla aidosti kuulluiksi, eivät olla vain yhteiskunnan turvaverkon aukkojen mykkiä paikkaajia.

Niukkuuden jakaminen ei ole mukavaa. Väkeään menettävässä Kainuussa ja monessa muuttotappiokunnassa osaavien, asioihin perehtyvien ja esittelevän virkamiehen esityksiä kriittisesti tarkastelevien ehdokkaiden löytyminen on entistä vaikeampaa. Toimivan kuntademokratian turvaaminen onkin yksi painava syy kuntaliitoksille.

Äänestäminen on yhä kansanvallan perusta. Ensimmäisissä maakuntavaaleissaan kainuulaisista äänioikeutetuista uurnille jaksoi hädin tuskin puolet, ja heistäkin iso osa sekoitti keskenään maakuntavaalin ja kunnallisvaalin äänestysliput. Kansalaisvaikuttamisohjelma on syytä panna toimeen näkyvästi, kuuluvasti ja heti. Sopiva konkreettinen tavoite on äänestysaktiivisuuden tuntuva nosto.

***

Siikalatvalle puuhataan kuntaliitosta, muutaman epäonnistumisen jälkeen nyt neljän kunnan kesken. Usko päättäjien viisauteen on vahva: oikukkaat ilmatkin puhuttavat kuntalaisia liitosta enemmän.