ROVANIEMI Filosofian lisensiaatti Eija Timosen väitöskirja Perinne käsikirjoittajan työkaluna on ensimmäinen tutkielman lisäksi myös taiteellisen osion sisältävä väitös kirjailijan työstä. Kirjailija-käsikirjoittaja Eija Timonen on käyttänyt työnsä aineistona omia kansanperinteeseen pohjautuvia teoksiaan.
Hän on tutkinut käsikirjoittajantyönsä kautta, miten alun perin suullisen tarinaperinnön sisällöt ja kertojien ja kuulijoiden roolit muuttuvat siirryttäessä agraariyhteisöstä nykymedioihin.
Työn taiteellinen osa koostuu painotuotteesta, satukirjasta Pikkuruisia ja jättiläisiä (Tammi, 2003), kymmenosaisesta piirrostarinasta Käsikäpälässä ja Taikapyörä-ohjelman kymmenestä jaksosta sekä cd-romista Salaiset oliot Peikot (WSOY 1998). Käsikäpälän ja Taikapyörän tarinat nähdään YLE:n lastenohjelmissa.
Tarina muuttuu
Tutkimuksensa paikan tieteiden kentässä Timonen hahmottaa mediatutkimuksen, perinteentutkimuksen ja taiteentutkimuksen kolmioon.
Kansanperinnearkistoihin kootut tarinat ovat jo kokeneet monta muutosta ennen sinne päätymistään. Kertojat ovat muokanneet niitä, perinteen kerääjät ovat valikoineet aineistoaan ja arkistot luokitelleet sitä. Tätä arkistomateriaalia Eija Timonen on hyödyntänyt kirjoittaessaan omia tarinoitaan.
Timonen katsoo, että nykymediat sopivat hyvin tradition välittämiseen. Mutta kun arkistojen tarinat muotoutuvat nykymedian tuotteiksi, niiden kerronta ja kerrontaympäristö muuttuvat. Kerronnan tyyli muuttuu, toteava kieli vaihtuu kuvailevaksi ja estetisoivaksi.
Henkilöiden tunteet nousevat nykyversioissa perinnettä enemmän esiin. Kerrontatilanne on täysin toinen, tarinoita ei enää esitä kertoja aikuisyleisölle, vaan kerronta on kirjallista tai monimediallista ja kohderyhmänä nimenomaan lapset.
Myös tarinoiden tarkoitus muuttuu. Kun traditio välitti yhteisön totena pitämiä uskomuksia, Timosen muokkaamat versiot kertovat näistä asioista kansanperinteenä ja menneisyyden ihmisten eläminä.
Tarinoiden ytimissä on samankaltaisuuksia nykyiseen maailmankuvaan, aiheina rakkaus, ystävyys, menetys ja ihmisen paikan pohdiskelu ovat yhä tärkeitä. Varsinkin kaupunkien lapsille kansanperinteen välittämä elämäntapa, maatalouden työt, ihmisten tiivis suhde luontoon ja koko ajan uhkaava puute ovat outoja.
Toki tarinoilla on yhä merkitystä maailmankuvan hahmottamisessa perinteen välittämisen lisäksi. Kertomusten vastakohtaparit antavat lapsille välineitä käsitellä tunteitaan ja etsiä ratkaisuja ongelmatilanteisiin.
Timonen on omissa teoksissaan pyrkinyt säilyttämään kansantarinoiden alkuperäisen mielen. Sitä, minkälaisia teemoja voi yhdistellä ja mitkä hahmot sopivat tarinoita kuljettamaan, hän kutsuu perinteen kieliopiksi.
Kenen tarinat kiertävät
Timonen näkee medioiden yhdentyvän entistä voimakkaammin digitalisoitumisen myötä. Tarina-aarteistojen hyödyntämisessä on jo olemassa yksi suurvalta, Disney-yhtiöt.
Pienille kansoille ja kielialuille tulee olemaan haasteellista saada esiin oma tarinaperintönsä haluamassaan muodossa. Digitalisoituminen tulee muuttamaan myös tekijöiden asemaa.
Painotuotteessa vielä suhteellisen selvästi hahmotettava tekijä on muuttunut ryhmäksi eri alojen taitajia, joiden yhteistyönä käytettävän ajan ja resurssien puitteissa multimediatuote syntyy.
MARJAANA NISKALA
Eija Timosen väitöskirja Perinne käsikirjoittajan työkaluna tarkastettiin maanantaina Lapin yliopistossa.