Maailman parhaimman maan valtiovarainministeri Jyrki Katainen on vahingossa verrannut Venäjää Hollantiin vaikka olisi pitänyt Espanjaan.
Virhe on 2 000 000 000 000 euron kokoinen.
Paljon meni pieleen mieheltä, joka johtaa Suomen talous- ja finanssipolitiikkaa sekä vastaa rahoitusmarkkinapolitiikasta. Tärkeistä asioista.
Kataisen kansantaloudellisen kokomokan pitäminen marginaalisena pilkkuvirheenä on kuin taputtaisi pääministeri Putinia kaljulle ja sanoisi, että siinäpä vasta Vennäänmaan paras metsäpalojen sammuttaja.
Onneksi Katainen vastaa varsin vähäisen maan tulo- ja menoarviosta.
Valtion budjetin vaivaisessa 50 000 000 000 eurossa ei ole niin paljon numeroita, että pasmat sekoavat. Yhdellä viitosella ja paljolla nollilla ei saa suurta vahinkoa aikaan.
Luultavasti tuollaisen rahan humalainen oligarkki hukkaa sökösakissa yhdessä yössä.
Pohditaanpa rauhassa ja loiskiehumatta, mitä Katainen tarkalleen sanoi.
Katainenhan ainoastaan avoimesti totesi, että Venäjän puheita kuunnellessa on vaikeata uskoa, että sen talous olisi vain Hollannin kokoinen.
Tuohan on aivan totta. Vaikea sitä on uskoa - sillä Venäjän talous on kaksi tuhatta miljoonaa euroa puukenkämaata isompi. Ruplissa se tekee pitkän puhelinnumeron verran:
77 925 013 441 076.
Venäjän vertaaminen epähuomiossa väärään maahan oli Raumalla sattunut työtapaturma. Niitä tapahtuu telakkapaikkakunnilla.
Ja yrittäkääpä itse pysyä ajatuksen takeltelematta ulkoministeri Alexander Stubbin maratoonattujen koipien kintereillä keskellä kokoomuksen kesäkokousta.
Työväenpuolueen hulinassa lappaa tuttua ministeriä tuolta ja eduskunta-avustajaa täältä.
Väenpaljoudessa ja loppukesän hiostavassa kelissä pienimmät Euroopan maat menevät herkästi sekaisin.
Nämä Puolat, Portugalit, Maltat ja Monacot, joiden kansantalousluvut nähtyään kuka tahansa päästää räkäisen naurun.
Ulkopolitiikan tuntijat ovat pitäneet Kataisen numerovirhettä perhananmoisena sohaisuna Venäjän suuntaan. 1970-luvulla siitä olisi saanut linnaa, vieläpä sellaista joka ei sijaitse Helsingin Kauppatorin laidalla.
Klunkse kuului nytkin, kun vanhempi kokoomusväki nieleskeli johtajansa lauseita. Katainen joutui rauhoittelemaan, että voisimme lopettaa seinille hyppimisen aina, kun joku sanoo jotakin Venäjästä.
Tästä pystyy päättelemään, että perimmäinen tarkoitus oli jalo: opettaa suomalaiset sanomaan faktat suoraan ja kakistelematta. Katainen näytti esimerkkiä.
Puheenvuoro olisi tietenkin kaivannut ne faktat. Vai olisiko?
Suomen ja Venäjän suhteet eivät koskaan ole perustuneet koville tosiasioille vaan tunnelmille. Taannoinen presidentti Urho Kekkonen muotoili yya-ajan tunnetalouden osuvasti: niin on jos siltä näyttää.
Kekkonen näytti venäläisistä luotettavalta karvareuhka ja votkaa päässä.
Metsään on rytistelty Venäjä-lausunnoissa ennenkin. Sunnuntaina 24.3.1985 keskustalainen Matti Ruokola varoitti Suomen kansaa liiasta amerikkalaisuuden ihannoinnista.
Venäläiset voivat suuttua, jos täällä katsotaan isolla porukalla American Graffitia.
Yhdysvallat suunnitteli tuolloin neuvostovastaista avaruuspuolustushanketta. Ruokola kalkyloi, että hampurilaisia syömällä ja rockabillya kuuntelemalla suomalaiset saavat Neuvostoliiton kokemaan Saksan uhakseen. Uhka veisi Suomen yya-sopimuksen mukaisiin konsultaatioihin. Sotaan.
Ihan Kataiseen verrattava ylilyönti, mutta toiseen suuntaan.
Hei, puhutaanko me ulkopolitiikkaa vai lämmetäänkö me sisään?