Julkisuus kohisee eläkkeensaajien asumistuen heikennyksistä. Kun valtakunnan hallitus aikoo lisäksi korottaa lääkkeiden ja matkakustannusten omavastuita sekä terveydenhuollon asiakasmaksuja, sairastavaa eläkeläistä alkaa pelottaa.
Säästötoimia on ”luvattu” myös lasten päivähoitoon, koulutukseen, vanhempainrahaan, työssä olevien sairastamiseen ja työttömyysturvaan.
Mitä tälle maalle on tapahtunut? Romuttuuko hyvinvointivaltio? Eikö tästä maasta todellakaan löydy muuta leikattavaa kuin tavallisten ihmisten tarpeet?
Miten muka näillä leikkauksilla saadaan aikaan uusia työpaikkoja ja maan talous nousuun?
Kansainvälisen Eurostatin syyskuun tilastoista löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta: Suomen julkisen talouden menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat korkeammat kuin yhdessäkään muussa EU-maassa. Vienti ei vedä, työttömyys kasvaa. Valtionvelka on 100 miljardia, ja se kasvaa koko ajan huimaa 5 miljardin vuosivauhtia.
Koko valtion budjetti on 54 miljardia – siis velka saataisiin maksetuksi kahdessa vuodessa, jos valtio päättää olla kuluttamatta senttiäkään sinä aikana mihinkään muuhun.
Suomen julkisen talouden osuus bruttokansantuotteesta on noin 60 prosenttia. Se on liian suuri osuus, koska karkeasti voidaan sanoa, että julkinen sektori ei tuota. Se kuluttaa sitä rahaa, mitä elinkeinoelämä, siis yksityinen sektori tuottaa myydessään tuotteitaan niin kotimaahan kuin ulkomaille. Elinkeinoelämä myös työllistää ja maksaa veroja.
Alussa mainitsemani säästöt pienentävät julkisen talouden kulutusta.
Kun julkinen kulutus pienenee, elinkeinoelämän koko tuotto ei ehkä menekään kokonaan julkisen puolen kuluihin, vaan rahaa jää uusiin investointeihin, uusiin tuotteisiin, uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Jos siis julkisen puolen vähäinenkin supistaminen onnistuu, se antaa tilaa elinkeinoelämälle.
Kun tuon yksityisen sektorin osuus kansantuotteesta kasvaa, työllisyys paranee ja vienti alkaa vetää. Verotuloja alkaa tulla lisää, ja heureka: hyvinvointivaltio on pelastettu!
Siksi kaikki osallistuvat säästötalkoisiin: työttömät, työssä olevat, opiskelijat, lapsiperheet, eläkeläiset. Kuitenkin säästöillä vähennetään alijäämää vain yksi miljardi.
Merkittävämpi osuus velkakurssin muuttamisessa on niin kutsutuilla kärkihankkeilla.
Valtiovalta panee erilaisiin kärkihankkeisiin rahaa sen saman miljardin. Kokonaisuuden kannalta sekin on yhtä pieni summa kuin säästömiljardi. Mutta idea onkin, että nämä hankkeet ja samanaikaiset säästöt patistavat meidät toimimaan uusilla tavoilla, jotta kasvu olisi mahdollista ja sosiaaliturva säilyisi edes kohtuullisena.
Vaikeus tällaisessa velkakurssin muuttamisessa on siinä, ovatko säästöt tasapuolisia ja kohtuullisia kullekin kansanryhmälle. Miten se pienituloinen eläkeläinen pärjää?
Sosiaali- ja terveysministeriö on selvittänyt, miten asumistukimuutos kohtelee eläkeläisiä. Pienissä asunnoissa asuville ja pientä eläkettä saaville asumistukimuutos voi jättää käteen nykyistä enemmän euroja. Tällaisia eläkeläisiä ovat esimerkiksi kehitysvammaiset tai sairautensa vuoksi nuorina eläkkeelle joutuneet.
Jos eläketulo on yli 20 000 euroa vuodessa ja jos asunto on iso, kuukausittainen tulonvähennys on merkittävä. Keneltäkään ei asumistuki vähene kuitenkaan enemmän kuin 60 euroa kuukaudessa, jos asumismuoto säilyy entisellään. Joillekin uusille eläkeläisille asumistuki voi olla kuukaudessa jopa 150 euroa pienempi, kuin se olisi nykyjärjestelmässä. Pieni asunto ja pieni eläke ”suojaavat” uusiakin eläkeläisiä.
Lääke- ja matkakustannusten omavastuiden nousu saattaa yhdessä asumistuen pienenemisen kanssa tehdä merkittävänkin loven eläkeläisen käteen jäävään rahaan.
Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut keskimääräisen lääkekustannusten lisäyksen omavastuiden nousun vuoksi olevan noin 15 euroa vuodessa, joka ei ehkä ole ihan kohtuutonta.
Niistä, jotka nykyisin saavat eläkkeensaajan asumistukea, vain kaksi prosenttia on joutunut panemaan lääkkeisiin niin paljon rahaa, että lääke- tai matkakustannuskatto on täyttynyt. 98 prosenttia on siis kuitenkin pärjännyt vähemmillä lääkkeillä tai matkoilla.
Hallituksen suunnitelmissa on toki myös helpotuksia. Yle-vero poistuu pientä eläkettä saavilta, omaishoitoon tulee merkittävä lisärahoitus ja kotiin annettavaa hoitoa aiotaan tukea.
Sitä paitsi vaikeammin sairastavilla on jo nykyisinkin mahdollisuus hoitotukeen, joka sairauden vaikeusasteesta riippuen on verottomana 62–328 euroa kuukaudessa.
Säästöpäätökset ovat monelle yksityiselle kovia. Vaihtoehto on vaikkapa jatkuvasti otettava lisävelka. Sitä sitten lapsenlapsenikin maksaisivat.
Kirjoittaja on taivalkoskelainen lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.).
Kolumni