Kun kansa lähti vuonna 1956 Budapestin kaduille vaatimaan neuvostovallan loppua, Bekesin veljeksillä Georgella ja Zoltanilla oli kiire kotiin. Jazziin hullaantunut 18-vuotias George halusi kuulla radiossa esitettävän Louis Armstrongin konsertin. 14-vuotias Zoltan pelkäsi rikkovansa pahansisuisen vuokraemännän asettamaa kotiintuloaikaa.
George kuuli konserttinsa ja Zoltan ehti viime minuutilla kotiin, mutta sitä ennen kadut vallannut kansannousu ehti tempaista pojat mukaansa. Marraskuun alussa vallankumous näytti onnistuneen, kunnes neuvostosotilaat murskasivat unelmat verisesti.
Joulukuussa epäonnistunut vallankumous erotti veljekset toisistaan. George ei enää kestänyt elää pettymyksen täyttämässä Unkarissa; Zoltan oli liian nuori jättämään kotiaan.
-- Olin jo kertonut äidilleni lähteväni Itävaltaan ja saavuin jättämään hyvästejä, George muistelee. -- Samassa naapurin rouva, jota epäilimme ilmiantajaksi, tuppautui kylään, joten emme voineet puhua lähdöstäni tai itkeä. Lopulta sanoin äidille lähteväni elokuviin ja marssin ulos.
-- Kun äiti kertoi Georgen lähteneen, olin raivoissani, Zoltan kertoo. -- Hän oli idolini ja olisin seurannut häntä mihin vain.
Politiikka erottaa veljeksiä
George oli 30-vuotias ja Zoltan 26, kun veljekset tapasivat seuraavan kerran. Lontooseen asettuneen Georgen ja Budapestiin jääneen Zoltanin elämä eri puolilla rautaesirippua oli muodostunut niin erilaiseksi, että yhdennäköisyyskin oli kadonnut.
Hiljalleen myös politiikka alkoi erottaa veljeksiä: George mieltyi Britannian konservatiivien tiukkaan taloudenpitoon, Zoltan taas ihasteli Skandinavian hyvinvointivaltioita. Kun miehet istuvat vuosien erossaolon jälkeen saman pöydän ääreen, vanhat kiistat nousevat nopeasti pintaan.
-- Taloustieteilijät myllersivät 1990-luvulla modernisaatiohuumassaan Unkarin talouden perustan ja unohtivat poliittiset reformit, Zoltan selittää. -- Nyt pitäisi kiireesti uudistaa 1970-luvulta peräisin oleva koululaitos ja sosiaalipalvelut.
-- Nyky-Unkarissa hallitukset tuhlaavat rahaa vaalien alla välittämättä lainkaan seuraamuksista, manaa puolestaan George. -- Ei taloutta voi pyörittää politiikan tasolla! Se on matematiikkaa! -- Tästä puhutaan illalla, Zoltan protestoi.
Mellakat surettavat
Jälleennäkeminen kansannousun muistopäivänä maanantaina oli Georgelle ja Zoltanille suuri asia: edellisestä tapaamisesta oli kulunut lähes kymmenen vuotta. Molempia surettaa se, että päivän pääuutiseksi nousi pääministeri Ferenc Gyurcsanyn vastustajien mellakointi Budapestin keskustassa.
Veljekset syyttävät sekä oppositiota että hallitusta tärkeän päivän varastamisesta. Erityisesti harmittaa se, että vuonna 1956 kuolleiden muistolle järjestetyt kauniit muistotilaisuudet hukkuivat kokonaan poliittisten puolueiden järjestämän metelin alle.
-- Uskon protesteihin, mutta tätä tukeneet poliitikot ovat epäkypsiä ja vastuuttomia, huokaa George. -- Olisivat järjestäneet tapahtumansa edellisenä tai seuraavana päivänä, mutta ei juuri 23. lokakuuta.