Iin Laulupelimannien johtaja Unto Kukka pitelee käsissään monisteista siistiksi vihkoksi sidottua nuottikirjaa.
"Soitamme sovitettua kansanmusiikkia, ei siis ihan perinteen mukaista. Tavoite on, että kappaleet osattaisiin niin hyvin, ettei keikalla tarvittaisi nuotteja", hän kertoo vähän anteeksipyytävästi.
Nuottinipusta voisi olla myös hyvin ylpeä, sillä Unto Kukka sovittaa kaikki kappaleet yhtyeelleen.
Iin Laulupelimanneihin kuuluu tänä syksynä kaikkiaan 12 soittajaa ja laulajaa. Pääasiassa iiläiset esittävät suomalaisia kansanlauluja, mutta mukana on myös Kukan omia sävellyksiä. Myös porukan hanuristi Esko Holappa ja laulaja Raimo Korva säveltävät ja Korva myös sanoittaa.
Kansanmusiikkiharrastus lähti Iissä liikkeelle 1970-luvun alkupuolella. Esko Holappa muistelee tulleensa mukaan vuonna 1972. Mari Ylikärppää tieto naurattaa kovasti, hän kun on syntynyt vasta 1974. Ylikärppä soittaa harmonikkaa ja laulaa.
"Tämän harrastuksen rikkaus on siinä, että hyvin erityyppiset ja eri-ikäiset ihmiset toimivat yhdessä. Kun esiintymisiä on paljon, tämän porukan kanssa on suurin piirtein naimisissa, mutta me pärjäämme yhdessä oikein hyvin", kertoo Inka-Maarit Pyysalo, laulaja ja pillien soittaja.
Pyysalo on ollut porukassa mukana seitsemän vuotta. Hän muutti Iihin Kotkasta 90-luvun loppupuolella. Harrastus osoittautui myös hyväksi tavaksi tutustua ihmisiin uudella paikkakunnalla.
Kursseja ja
soittotapahtumia
Mukavana puolena harrastajat pitävät myös sitä, että kynnys tulla joukkoon mukaan on matala.
Laulupelimannit toimivat talvisin kansalaisopiston ryhmänä, ja mukaan pääsee ilman pääsykokeita. Pohjaksi voi hyvin riittää lapsuuden soittotunnit tai kohtuullinen laulutaito.
"Kun on vain tarpeeksi kiinnostunut, ihminen on valmis tekemään töitäkin taitojensa kehittämiseksi", Unto Kukka toteaa.
Harrastus yhdistää oman porukan lisäksi koko joukkoon ihmisiä, joille kansanmusiikki on elämäntapa.
Suomen Kansanmusiikkiliitto ja maakunnalliset ja paikalliset pelimanniyhdistykset huolehtivat hyvin siitä, ettei aika tule pitkäksi. Koulutus- ja musiikkitapahtumia löytyy kalenterivuodesta lähes joka viikolle.
Unto Kukan harrastus sai alkunsa 60- ja 70-lukujen taitteessa Pohjois-Pohjanmaan pelimanniyhdistyksen kursseilta.
Harrastuksesta on Iin Aseman koulun johtamisen rinnalla tullut kuin toinen työ. Iin Laulupelimannien lisäksi hän muun muassa johtaa Kuivaniemen ja Simon pelimanneja, soittaa Oulussa Pohjankartanon mandoliiniorkesterissa, istuu Pohjois-Pohjanmaan Pelimanniyhdistyksen hallituksessa ja johtaa usein pelimanniyhdistyksen maakuntaorkesteria.
"Kyllä näissä puuhissa on mennyt paljon aikaa, mutta kyllä siitä on hyviä muistojakin tullut", hän pohtii.
Villiä menoa musiikin parissa on monella muullakin porukasta. Raimo Korva on parhaimmillaan laulanut kuudessa kuorossa.
Nykyisin hän on Laulupelimannien lisäksi mukana Haukiputaan ja Iin mieskuoroissa. Korva määrittelee musiikin merkitsevän hänelle samaa kuin uskonto voi merkitä jollekin toiselle.
Viulua ja kitaraa soittava Heikki Kurttila soittaa myös Pihi Koppelo -yhtyeessä ja rytmiorkesteri Ruhossa. Myös rytmisoittimia soittava Pertti Kaikkonen on mukana myös Ruhossa.
Laulupelimanneilla on tanssimusiikkia soittava pienempi kokoonpano, jota vetää hanurinsoittaja Esko Holappa.
Kansanmusiikkiyhtyeellä on kaksi vuodenaikaa, talvi, jolloin harjoitellaan, ja kesä, jolloin tehdään keikkaa.
Juuri nyt Laulupelimannien vuodenaika on vaihtumassa kesästä talveen. Kesäkauden päättää Pelimannien syyssoitto, joka järjestetään Iissä 31. lokakuuta.
Kaustinen tärkeä kohtaamispaikka
Vuoden suurimmassa juhlassa, Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla, yhtye oli viime kesänä 18:tta kertaa. Vuonna 1997 Iin Laulupelimannit nimettiin Kaustisten juhlayhtyeeksi.
Kaustisten ansiota on sekin, että yhtye esiintyi vuonna 2002 Minneapolisissa FinnFest -festivaaleilla.
Kaustisilla he tutustuivat amerikansuomalaisiin, jotka innostuivat yhtyeen musiikista. Tapaaminen johti kirjeenvaihtoon ja kutsuun festivaaleille.
Ei ihme, että Laulupelimannit aikovat vakaasti jatkaa harrastustaan niin kauan kuin henki pihisee.
Hyviä esimerkkejäkin on. Raimo Korva muistelee Kaustisilla esiintynyttä 94-vuotiasta naislaulajaa, joka sai hyvän suosion yleisöltä.
Ja entäs Kärsämäen mies, jolla oli ikää 102 vuotta. Esiintymislavalle hänet piti auttaa, mutta haitari soi käsissä vielä mallikkaasti.
Tietoa kansanmusiikin koulutuksista ja tapahtumista: http://www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi