1990-luvun leikkauslistat, joita näinä päivinä herkästi kritisoidaan, toivat Suomen julkisen talouden kuilun partaalta ylijäämäiseksi. Lipposen aikana, miksei Perssoninkin Ruotsissa, sosialidemokratia ei ollut pelkkää etujen jakamista.
Melko tarkalleen puolen vuoden päästä länsinaapuri käy vaaliuurnille. Ruotsin valtiopäivävaaleista tulee melkein yhtä kiinnostava mediatapahtuma kuin kruununprinsessa Victorian ja hänen Danielinsa häistä, joihin on aikaa vain kolmisen kuukautta.
Vallan napannut porvarikoalitio on viimeisimpien mielipidemittausten perusteella niukasti perässä punavihreää, demarien, vasemmistopuolueen ja vihreiden muodostamaa allianssia. Vallasta tapellaan syyskuussa lujasti. Taantuma on nuijinut myös kansankotia. Syksyn vaaleissa ei keskustella turvallisuuspolitiikasta, energiapolitiikasta, EU-politiikasta, Natosta eikä eurosta. Ruotsissa puhutaan työstä ja toimeentulosta. Vaalit voittaa se, jonka talouspoliittinen sanoma on uskottavin.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ekspertti ennustaakseen, että sama on kaava Suomen eduskuntavaaleissa reilun vuoden päästä. Työ ja toimeentulo ovat puolueen kuin puolueen vaaliteemoja.
Ja voi sitä populismin määrää mikä nähdään. Oppositio vierittää takuulla globaalin finanssikriisin hallituksen syyksi, ja perussuomalaiset täydentävät sanomaa todistelemalla, miten euro ja EU ovat kaikkeen syypäitä ja miten omalla markalla menisi paremmin. Moni ansiosidonnaiselta pudonnut ja laskujensa kanssa kamppaileva työtön vielä hämmästelee, kuinka paljon energiaa kuluu ideologis-dogmaattiseen talousväittelyyn samaan aikaan, kun oman jääkaapin ainoa täyte on valo.
Mutta siitä Ruotsista.
Kaikkein mielenkiintoisinta vaaliasetelmassa on se, että sosiaalidemokraatit voivat nousta jälleen pääministeripuolueeksi, mutta eivät ilman vihreitä.
Itse asiassa demareilla menee aika kurjasti. Kannatusluvut matelevat mittauksissa alempana kuin ne olivat edellisissä vaaleissa. Ympäristöpuolue vihreät sen sijaan porskuttaa. Puolueen puheenjohtaja Maria Wetterstrand sanoi suomalaisia päätoimittajia tavatessaan, että eurovaaleissa vihreiden kannatus nousi muutamassa kaupungissa melkein 17 prosenttiin.
Se on paljon se. Edellisissä valtiopäivävaaleissa kannatus jäi viiden prosentin tienoille. Jos punavihreä allianssi vaalit voittaa, se on nimenomaan vihreiden ansiota. Demarijohtaja Mona Sahlinille vaalit ovat myös henkilökohtainen kohtalonkysymys. Mikäli vihreät eivät voita tarpeeksi, hänestä ei tule pääministeriä vaan poliitikko, jolla on takanaan loistava tulevaisuus.
Ruotsin ja Suomen vihreät kulkevat omia polkujaan. Vihreät on Suomessa osa porvarihallitusta, Ruotsissa osa vasemmisto-oppositiota. Silti puolueiden linjat ovat koko lailla samanlaiset.
Pohjoismainen sosialidemokratia on hyvää vauhtia näivettymässä. Göran Perssonin ja Paavo Lipposen vankat hahmot ovat poistuneet politiikan näyttämöltä. Uuden sosialidemokratian sisällöstä ei oikein saa selvää. Lipposen aikana Suomen linjana oli hakeutua EU:n ytimiin ja laajalla yhteistyöllä, "sateenkaarihallituksella", vakauttaa julkinen talous. Sen linjan ymmärsi vaivatta.
1990-luvun leikkauslistat, joita näinä päivinä herkästi kritisoidaan, toivat Suomen julkisen talouden kuilun partaalta ylijäämäiseksi. Lipposen aikana, miksei Perssoninkin Ruotsissa, sosialidemokratia ei ollut pelkkää etujen jakamista vaan myös tuskan jakamista ja huolenpitoa yhteisistä rahoista. Särmää kummassakin puoluejohtajassa oli, myös herkkänahkaisuutta.
Sahlinin omien sanojen mukaan hän pitää tiivistä yhteyttä kollegaansa Jutta Urpilaiseen Suomessa. Lipponen ja Persson eivät tulleet keskenään toimeen. Persson kertoo muistelmissaan, että eräässä tilaisuudessa suorastaan pelkäsi kiukusta kiehuvaa Lipposta. Ympäristöarvot ovat nykyajan sosialidemokratiaa, ja kun markkinatalouteen pohjaava järjestelmä hyväksytään yleisesti paremmaksi kuin hautaan nilkuttanut sosialistinen suunnitelmatalous, demarien tila käy ahtaaksi, vaikka tämäkin lama tuottaa runsaasti uusia köyhiä ja sosiaalisia epäkohtia.
Ennen vanhaan apua haettiin vasemmistoa äänestämällä. Ei haeta enää. Ideologiat ovat kuolleet, nyt tarvittaisiin ideoita. Ruotsissa se idea on liittoutuminen vihreiden kanssa.
Mona Sahlinista vielä sananen.
Jos Sahlinin poliitikon ura ottaa syksyn vaaleissa kauheasti takapakkia, Valion on syytä harkita hänen pestaamistaan mannekiinikseen. Sahlin on karismaattinen tyyppi, joka ostaa Arlan maitoa ja jonka jääkaapista löytyy aina Valion jogurttia.
Puhumattakaan jos hänestä tulee pääministeri. Olisihan se hienoa, että Ruotsin pääministeri laittaisi lähikauppansa boikottiin, kunnes oikea jogurtti ilmestyy hyllylle.
Se olisi pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan.
***
Kiinan varapresidentti Xi Jinping on Suomessa. Hän tapasi perjantaina tasavallan presidentti Tarja Halosen ja lauantaina pääministeri Matti Vanhasen sekä Joulupukin. Korvatunturin isännän tapaamisella varmistettiin, että ainakin yhdellä Kiinan varapresidentin tapaamista suomalaisista on lahjoja.