Jos kalkkiviivoilla ei tapahdu järisyttävää yllätystä, Ruotsin neljän puolueen porvarihallitus saa jatkomandaatin kansankodin äänestäjiltä sunnuntain valtiopäivävaaleissa. Mielipidetiedustelut ovat jo pitkään ja vahvistuvasti viitanneet porvariallianssin voittoon. Tulosjännitys liittyy enemmänkin siihen, saako porvariallianssi yli puolet valtiopäiväpaikoista vai ei.
Myös Suomen kannalta harvinaisen kiinnostavien vaalien periaatteellisesti suurin kysymys silti on, miten hyvin -- tai pikemminkin huonosti -- Ruotsin poliittista historiaa lähes vuosisadan mielin määrin hallinnut demaripuolue SAP menestyy.
Demarien kannatus voi luiskahtaa jopa alle 30 prosentin. Se olisi puolueen ylivoimaisesti huonoin noteeraus Ruotsin yksikamaristen valtiopäivien historiassa. Tähän asti huonoin tulos tuli viime vaaleissa, 35 prosenttia. Yli viiden prosenttiyksikön kertapudotus tuostakin SAP:lle matalasta luvusta olisi todellinen mahalasku.
Reilusti yli 35 ja huipussaan jopa yli 50 prosentin välillä liikkunut vaalikannatus takasi sen, että demaripuolue pystyi pitkiä aikoja käytännössä yksin johtamaan Ruotsia ilman apupuolueita. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion prototyyppi on pitkälle Ruotsin demaripuolueen luomus.
Sukellus alle 30 prosentin tekisi demaripuolueesta tavallisen kuolevaisen ja pudottaisi sen ensimmäistä kertaa porvariallianssin kärkipuolueen, maltillisen kokoomuksen taakse. Tällainen tulos tarkoittaisi, että Ruotsin sisäpolitiikan mannerlaatat liikahtaisivat aivan uuteen asentoon. Kokoomustuuli puhaltaa myös Suomessa, mutta Ruotsissa politiikan jyrkät blokkirajat korostavat muutoksen merkitystä.
Demarijohtaja Mona Sahlinilla on pelissä vaaleissa ei enempää eikä vähempää kuin johtopaikka. Alle 30 prosentin lukemaa ei voisi panna yksin Sahlinin piikkiin, mutta puoluejohtajana suurin vastuu olisi hänen. Vielä Sahliniakin enemmän kysymys on yhteiskunnan syvävirtauksista, jossa yksilön vastuu on alkanut korostua Ruotsissakin yhteisvastuun sijaan.
Porvariallianssin myötämäkeä edesauttaa myös Ruotsin hyvä talouskehitys. Hallituskoalition alkumatka oli tuskainen ja skandaalien täyttämä, mutta vauhti on parantunut. Pääministeri Fredrik Reinfeldt on kasvanut nopeasti pääministerin mittoihin.
Sahlinin kaudella puolue liittoutui ympäristöpuolueen ja vasemmistopuolueen kanssa punavihreäksi allianssiksi. Galluplukujen muuttuminen oikeaksi vaalitulokseksi olisi rividemarien raikuva vastalause tälle yhteistyölle. SAP on joutunut tekemään punavihreän yhteistyön hintana kompromisseja, jotka ovat hämärtäneet puolueen imagoa ja vieraannuttaneet omia kannattajia.
Vaalien kolmas suuri kysymys on, ylittääkö radikaalipopulistinen ruotsidemokraatit neljän prosentin äänikynnyksen.
Todennäköisesti näin käy. Puolueelle ei näyttäisi silti olevan tulossa vaa´ankielen asemaa. Puolue on vielä niin epämääräinen ja niin äärilinjoilla, että vaikka se saisi ääniä lähes Suomen perussuomalaisille ennustetun malliin, siitä ei aivan heti tehdä hovikelpoista.